Avomieheni Henkka ansaitsisi ainakin jonkun maailman suurimman pokaalin tästä hormonimyrskyn silmässä rämpimisestä! Tästä on varmasti kirjoitettu paljonkin, mutta ajattelin taas jakaa meidän kokemuksiamme. (Kun vielä olen tänään suht koht selväjärkisellä päällä!)
Voin kuvitella, että tämä aihe hiertää monen arkea, olipahan kyse sitten raskaushormoneista, e-pillerihormoneista tai PMS oireista. Parisuhteessa ne voivat olla pieni ongelma jolle nauretaan jälkikäteen, taaaaai sitten HYVIN iso ongelma, jos ei vaikka tiedä mistä on kyse. Ja uskokaa pois. Miehet eivät aina voi tietää mistä on kyse, jos sitä ei kerrota selvällä suomenkielellä. ;)
He eivät ehkä vaan osaa aistia naisten mielentiloja tai kiertoilmaisuja. Naiset KESKENÄÄN osaavat tehdä tätä, mutta miehen aivot oikeasti eivät sovellu siihen... Eikä tarvitse! Joskus yksinkertaisesta ajattelutavasta on hyötyä, esim stressinsiedossa.
Naisen elämä on yhtä kuin hormonit. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Itse olen huomannut eron e-pilleri- ja raskaushormonien aiheuttamissa "oireissa". E-pillereiden aikaan tunnetilat hallitsivat lähes kokoajan, mikä on yksi syy siihen että heitin ne menemään. (!!) Raskaana ollessa olen oikeastaan enemmän normaali ihminen ja hormonihirmuilut tulevat vain hetkellisinä tuulahduksina joille nauran pian itsekin.
Kokosin tähän tilanteita, jolloin hormonit puhuivat puolestaan...Osassa hetkistä olen itsekin tiedostanut että nyt mennään jossain eri todellisuudessa... Mutta se on vaan niin KÄSITTÄMÄTÖNTÄ miten sitä ei voi hillitä sillä hetkellä. Itsestäni sain kasaan 5 tunnetilaa;
Ahdistus, ärtyneisyys, itkukohtaukset, naurukohtaukset ja lamaantuineisuus. Nämä ovat kaikki ihan eri asioita. :)
Esimerkin loppuun olen aina kirjottanut millainen miehen toiminta auttaa (ainakin omalla kohdalla). YLEINEN OHJE varmaan olisi, että
asetu hormonihirmun yläpuolelle, henkisesti. Tosimies kestää kyllä hetken kiukuttelun kypsästi. Jos miehenä haluat siinä tilanteessa päteä tai olla täysin välinpitämätön, niin kaivat omaa hautaasi. Jos nainen joutuu sen vuoksi silloin perääntymään, niin tunteet jää IKIAJOIKSI kaivelemaan naisen takaraivoon ja se muistetaan. --->patoutumat.
Naisena toki itsekin kannan korteni kekoon. En oleta että saan olla "drama queen" ilman seurauksia. Korvaan kiukkuiluni myöhemmin.
Keskusteluissa:
Henkka= H
Minä, Linda= L
(HUOM. En ole siis aina tällainen, tää on joku ihme akka mikä joskus valtaa kehoni! )
Vallitseva tunnetila 1: Epämääräinen ahdistus.
Tilanne: *Kun on sanottu jo hyvät yöt. Henkka on kaikessa hiljaisuudessa vaipumassa höyhensaarille kuvitellen että selvisi päivästä* ... kunnes mitään sen kummemmin pohjustamatta:
L -Mua ahdistaa.
H -Mikäs se nyt ahdistaa?
L -EN MINÄ TIEDÄ.
H -oookei no...voinkohan auttaaa jotenkin?
L -Kerro jotain kivaa.
H -ööööm... no mitähän sitä nyt...ku vähän väsyttäs jo...
L -AAARG. No hyvä että SINÄ voit nukkuu!!!! Mie en. Mulla menee koko yö tässä, kiva. Etkö voi kertoo nyt jotain mukavaa vaan että saan muuta ajateltavaa?!?!
H -Kato vauvojen kuvia googlesta
L - NO EI SEMMOSTA!!! hmh. Jotai muuta. Tai ei sittenkä. Tarviinki lohdutusta nyt.
(en tiennyt mihin konkreettisesti)
H *Kerää hetken kärsivällisyyttä ja sanoo* -Kulta, älä huoli. Vaikka mitä tapahtuis niin rakastan sinua ja meillä ei ole mitään hätää.
L -No niin... mutta...
H -Nyt nuku.
*Keskustelu päättyy kun olen pakkopaitatyylisesti halausotteessa ja rauhotun siihen*
Avainsanat oli: "Rakastan sinua ja meillä ei ole mitään hätää."
Tiesin sen, mutta halusin kuulla sen.
Tämä on tapahtunut monta kertaa eri muodoissa. Toki ensimmäisissä tilanteissa naisen pitäisi pystyä ilmaisemaan tarkalleen mitä hän haluaa kuulla, jotta sen voi mies jatkossa tietää!
Miehen EI KANNATA KYSEENALAISTAA, että no mikä helkkkari nyt voi nanosekunnissa ruveta ahdistamaan just kun on jo peitto vedetty korville. Kyllä vaan pystyy.
Hyvin monesti esim talousasiat ahdistaa ja en ole ainut. Tällöin mieheltä tarvitsee jälleen kerran vaan tunteen siitä, että
"kaikki järjestyy", "luota minuun", "minä olen rauhallinen ja järkevä ja tiedän että meillä ei ole hätää". Loppujen lopuksi se on ihan sama montako euroa mulla on taskussa, kunhan on joku keneen voi 100% turvautua. Ja elämästä kyllä selviää vaikka tilanne olisi mikä. :)
Vallitseva tunnetila 2. Hallitsematon kiukunpuuska.
Tilanne: *Sohvalla katsomassa telkkaria kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa* kunnes...
L -HENKKA!!!!!!!!!!!!!!
H - Mitä??!
L -ÄLÄ HEILUTA JALKAA ÄLÄKÄ HENGITÄ TOLLEEN, OIKEESTI
H - no miten??????
L -NO TOLLEE ÄRSYTTÄVÄSTI. Mie menen lattialle. Ärsyttävä istuu tässä. ÄRSYTTÄÄ.
H -selvä...
.....
L -NO EI TÄÄLLÄKÄÄ OO HYVÄ MEE ITE LATTIALLE JOS ET OSAA OLLA KUNNOLLA!!
Tääkin tapahtui monta kertaa. Nykyisin meillä on kaksi sohvaa.
Jotenki vaan joskus ärsyttää ihan kaikki vaikkei toinen edes tekisi mitään... Sit vaan kannattaa miehenä olla hiljaa (ja hengittämättä ilmeisesti) ja odottaa että tilanne laantuu. MAAILMAN kaatavia ja ärsyttävimpiä asioita voivat olla esim. television äänenvoimakkuus, jääkaapissa ei ole just sitä mitä halusit, jokin esine tippuu tai ei toimi, joku ei vastaa puhelimeen HETI, toisen outo ilme tai asento, kysymys "häh?" (eli; voisitko toistaa? -EN VOI!!!!), sana "kohta" (EI KUN NYT P#¤%&¨E), kirjoitustapa, puhesävy, parran pituus, nauru, ajotyyli, kodin lämpötila, verhojen asento, sohvatyynyjen epämuotoisuus, valon kirkkaus... Eli ihan mikä tahansa. Ei sitä voikkaan toinen ymmärtää. Emme edelleen ymmärrä itsekään.
Jos hallitsematon kiukunpuuska ei mene ohi, niin täytyy ruveta toimenpiteisiin, mutta
ÄLÄ KOSKAAN sano naiselle, että: "Heittääks taas vähän hormoonit?", tai "Pitääkö joka
pikkuasiasta vetää hirveet pultit?", tai "Oot ihan hullu,
lopeta."
A. Joo voi heittää hormonit mutta sillähetkellä sitä ei itse tiedosta eikä myönnä.
B. Ne ei
tunnu pikkuasioilta sillähetkellä, niin se on ihan sama onko ne vai eikö ole pikkuasioita oikeasti. Ne on sillähetkellä KAIKISTA isoimpia asioita!!
C. Sitä ei voi lopettaa joten ihan turha käskeä, heität vaan bensaa liekkeihin.
VARSINKAAN raskaanaoleva nainen ei halua kuulla kenenkään suusta, että "ne on ne raskaushormoonit hihihi". Joskus naista voi vituttaa ilman hormonejakin!!! Anteeksi kielenkäyttöni.
Tässäkohtaa mieheltä itse odotan myötätuntoa ja ymmärrystä, VAIKKA raivoaisin siitä, että voiveitsi tippui lattialle.
-"NO NIIMPÄ! Sulla on ihan täys oikeus kyllä suuttua tuosta! Pura vaan kaikki tunteet nyt mitä lähtee! Minä kuuntelen!" (..jotta tämä olisi nopeasti ohi ja pääsisimme taas nauttimaan elämästä)
Vallitseva tunnetila 3. Itkukohtaus
Tästä mulla ei ole keskusteluesimerkkiä, mutta typerimmät tapaukseni.... Ensimmäinen "itkari" raskauden aikana mulla tuli keskellä Prismaa synttärikortista, missä oli vaan koira aurinkolasit päässä. Yli-liikuttava tapaus oli myös, kun Henkka puhalti paperinpalaan ja se kuulosti ihan Ice age elokuvan mammuttivauvalta. Kuvittelin sitä kohtausta kun Manu muistelee, kuinka menetti perheensä. :(
Joku aika sitten itkin, koska Henkka lähti töihin. Rankkaa.
Itkukohtauksiin auttaa vain vilpitön halaus ja silittelyt. Tai sitten pahentaa. Kokeile.
Vallitseva tunnetila 4. Naurukohtaukset
Kannattaa vain seurata sivusta ja yrittää nauraa mukana. Tästä ei ole välttämättä pitkä matka kääntyä kiukunpuuskan puolelle jos rupeat kyseenalaistamaan hauskuuden tasoa. :D
Esimerkkinä; Nauroin katketakseni jollekin omalle jutulleni, joka ei ollut hauska sitten millään tasolla... Siis en kertakaikkiaan muista yhtään esimerkkiä, varmaan juuri sen takia koska jutut ovat olleet niin syvältä. Sitten kun Henkka ei ymmärtänyt mitä yritin selittää ja katsoi minua kummastelevalla ilmeellä sanoen "ookeei...", niin sitten NAPS ja mua rupes ärsyttämään. -"SUN OLIS PITÄNY NAURAA!!! Ei sitte. Ei naureta enää I-K-I-N-Ä." Ja toinen ei edes ole kuullut koko juttua koska en saanut sitä selitettyä, koska kaksi sekuntia sitten vielä nauratti niin paljon. (?!)
Vallitseva tunnetila 5. Lamaantunut/tunteeton
Tilanne: *ilmeestäni huomaa että minua ei kiinnosta mikään. Katson ehkä telkkaria, mutta en tiedä edes mikä ohjelma on menossa koska olen aivottomassa tilassa, möllötän vaan.*
H -HÖHÖH kato tää video!!! hhahah *näyttää puhelinta*
L - mmm...
H - HEEEI! Mitäs myö tehtäs?
L - jaa-a....
H - HEEEI VOITETTIIN LOTOSSA JA ULKONA LENTÄÄ UFO JA MAAILMANLOPPU ALKOI!
L *ei vastausta*
Tässä kannatta olla varovainen... Joko naisen päässä ei liiku yhtään mitään ja kyse on oikeasti möllötyksestä joka menee ohi, TAI sitten elottoman kuoren alla pyörii mielialojen sirkuskiertue ja KAIKKI TUNTEET HEITTÄVÄT KAKSOISVOLTTIA YHTÄAIKAA.
Se on todella hämmentävää. Ajatukset juoksevat, mutta mistään niistä ei saa kiinni. Kaikki tuntuu ylitsepääsemättömältä, myös kynnys nousta sohvalta. Kaiken sekavuuden ajattelu saa aikaan ahdistuksen, joka johtaa itkuun. Ja välissä nainen naurahtelee itselleen kuinka outo onkaan. Mutta se taas saa aikaan itkun tai ärsyyntymisen. Nainen huolehtii asioista mistä ei tarvitsisi huolehtia vielä aikoihin, saatika ollenkaan, ylianalysoi jonkun muun tai itsensä aivan normaaleja sanomisia tai tekemisiä...ym. HUHHUH! Ei ihme jos ulkoinen toiminta lakkaa tuossa päänsisäisessä ruuhkassa.
Mies: Jokainen huolenaihe on otettava vakavasti ja kerrottava, että "kaikki järjestyy". Tottakai se on itsestäänselvää, mutta se vaan pitää kuulla. Lamaantuneessa tilassa tosin naisesta saa todella lypsää sitä tietoa ja moni mies ei uskalla lähteä sille linjalle, koska ehkä
pelkää, ettei ei osaakaan auttaa ongelmissa. (?)
SUURIN ero naisen ja miehen välillä on varmasti se, että jos naisen mielenpäällä on joku asia, niin se täytyy saada
purettua pois. Se voi olla ihan idioottimainen asia, mutta tuntuu isolta pään sisällä. Sittenkun sen saa sanoa ääneen ja toinen olevinaan vaan KUUNTELEE, niin se voi olla sillä selvä. Ei sitä tarvitse ruveta sen kummemmin ratkomaan välttämättä.
Katso tästä havainnollistava video By Homer Simpson.
Miehet taas toimivat niin, että kun on joku ongelma, se kerrotaan, jos kerrotaan ja sitten keksitään ratkaisu. Ehkä miehien pitäisi välillä jättää ongelmanratkaisu ja korjausvaihtoehtojen esittely pois ja vaan kuunnella kommentoiden. Eli "voivotella". Minulle on tähän asti riittänyt aina se; "Tiedäthän että rakastan sinua ja se on tärkeintä vaikka koko maailma kaatuisi" -asenne. Kyllä tiedän sen, mutta ei sitä pidä jättää sanomatta vaan sen takia että se on itsestäänselvää. Joskus se unohtuu :) Ei siinä ole mitään järkeä mutta onko tässä koko hormonihommassa mitään järkeä, kysynpähän vaan!!
Jokainen varmaan joskus oppii itselle sopivat apukeinot, että pärjää tilanteiden kanssa.
Kunhan kukaan ei koskaan joutuisi tukahduttamaan tunteitaan vaan siksi, että toinen ei jaksa kuunnella tai pitää niitä jotenkin hölmönä. Ainakin itsellä nuo tilanteet eivät kestä kauaa ja sen aikaa jaksaa kyllä kuunnella. JOS en saa kaipaamaani vastausta niin sitä todellakin sitten vatvotaan vaikka koko yö. Parempi antautua :D Ja ei, tämä antautuminen ei tarkoita että mies
olisi tossun alla. Niinkuin aijemin sanoin, itse ainakin korvaan Henkalle nämä hormonisekoilujen kestämiset ja annan periksi muissa tilanteissa.
Me olemme aina noudattaneet yhtä sääntöä: KOSKAAN EI MENNÄ VIHAISENA NUKKUMAAN. Ennen sitä sovitaan aina. Se edellyttää molemmilta kypsyyttä antaa periksi oikeilla hetkillä. Ja vaikkei olisikaan silmittömän VIHAINEN, niin myös juuri ne piilotetut tunteet on hyvä käydä läpi, etteivät ne kiipeile taas alitajuntaan seuraavalla kerralla.
Kaikille hormonihirmujen kestäjille tsemppiä <3 Muistakaa että miehet ja naiset on suunniteltu hyvin erilaisiksi! Tässä mini-opas mikä myös toimii mulla, mutta valitettavasti ei raskauden aikana.
Sit vielä suosittelen kirjasarjaa, mistä itse opin ihan hirveästi. John Gray- Mars ja Venus kirjat.
Minulta löytyy kaikki kuvassa olevat tällähetkellä, taitaa joitakin vielä puuttua...Nyt olen menossa tietysti tuossa "Mars ja Venus vanhempina". Todella mielenkiintoista ja sopii myös miehille! Kirjoittajakin on mies :)
Mukavaa viikkoa kaikille! APUA MUISTIN JUURI ETTÄ PÄÄSEN LAUANTAINA KYLPYLÄÄN <3 Ennen sitä yritän käydä vielä töissä, joten kuulostellaan sit miten sekin meni! ;)
Palataan!
Rakkauvella, Linda
