Viikkokatsaus; Remppa, "synnytyksen jälkeinen napsahtaminen", THL-suositukset

Ei niin virkeää huomenta.... :D 

Herään krapulaan klo 7. Hankin sen valvomalla n. klo 01.00 asti ja juomalla yhden alkoholittoman oluen, joka jo yöllä tuli pihalle. Otsasuoni sykkien yritin päästä sängystä ylös, mutta päädyin hautautumaan tänne läppärin kanssa. Olen välitilassa, kun ei pysty nukkumaan eikä olemaan valveilla. Liskodisko seuraavaksi? On se rankkaa.... :D Ehkä selviän.

Vauvan huone on edennyt..... Noh, on edennyt! Tahti kun on se että yksi homma kerrallaan ja sitten loppuu puhti. Yhtenä päivänä maalasin paneelin, toisena kittasin seinän, kolmantena hioin kittaukset ja suojasin viereiset pinnat... Ja tuosta seinän kittaamisesta sen verran, että täällä on siis asunut jotain RIPUSTUS ADDIKTEJA!! Joka seinä täynnä reikää.. Totesin yhdessä vaiheessa että olisi ollut helpompi pystyttää uusi seinä, kun yrittää tasoitella vanhaa. :D Noh sain sen nyt jotenkuten ja päälle yhden maalikerroksenkin. Tänään aijon maalata toisen kerran jahka selätän tämän aamuisen möhnötyksen.

        Sistustuskamat odottavat kuumeisesti paikalle pääsyään!! Eilen juuri hain sukulaiseni luolta ihanan; puisen ja vanhan leluarkkuni takaisin <3 Pupukeinuni on vielä jossain päin maailmaa, sekin löytänee tiensä tänne kunhan matkoiltaan joutaa. Näätte sitten kuvan kun on valmista ;)

Nyt tässä vaiheessa. Alkuperäisen tilanteen näät aikasemmasta kirjoituksesta klikkaamalla TÄSTÄ

Ja minä oon tässä vaiheessa. :D rv23? 24? Emmätiijä olipahan mikä oli.

Tällä viikolla...

...olen havahtuntut maailmaan. Tai ainakin kova on ihmisillä yritys saada minut pois pilvilinnoistani, joita "rakentelen tytön syntymän jälkeiselle ajalle". :) Kovasti saan ympäriltäni mielipiteitä ja vinkkejä tulevaan vauva-arkeen. Kasvatussuunnitelmia on myös ollut tarjolla, hyvä jottei jo kirjallisena versiona. Voisin myös koota selvitymisoppaan saamieni kauhutarinoiden perusteella vauva-ajasta ja synnytyksen jälkeisestä sekoamisesta. Huom, ei siis masennuksesta, vaan suorastaan napsahtamisesta

Selvennettäköön yleisesti että en ole missään vaiheessa odottanut vauva-ajan olevan vain sen ihanan kääryleen kanssa köllöttelemistä ja hänen pikkuisten michelin-raajojensa silittelemistä äidillisesti hymyillen. Ihan varmasti koittaa päivä, kun neuvottomana lukitsen itseni vaatekomeroon, isken korvatulpat päähäni ja odotan siellä parempaa huomista vauvan huutaessa kilpaa sisäisen ääneni kanssa; "OLET HUONO ÄITI, ET OSAA TEHDÄ MITÄÄN" !! :D

Uskon että tämä on sallittua. Ehkä yksi ongelma synnytyksen jälkeisessä napsahtamisessa onkin siinä, että olet odottanut itseltäsi parempaa suoritusta äitinä (?)

Yhden tutun kanssa juuri aiheesta keskustelin, että neuvolassa pitäisi olla iso osio, jossa valmennettaisiin näihin "kriisitilanteisiin" ja kerrottaisiin kaikille äideille olevan sallittua tuntea itsensä joskus väsyneeksi, ärtyneeksi, masentuneeksi: huonoksi. Jos et joku päivä enää keksi mitä tehdä, niin älä tee mitään. Mene oikeasti sinne vaatekaappiin ja laske kymmeneen. Kaikki on sallittua sodassa ja vauva-arjessa :D No ei nyt ihan kaikki mutta TARKOITAN sitä, että joskus tilanne voi vaatia extriimi keinoja, jotta siitä selviää tasapainoisena ihmisenä läpi. YMMÄRRÄN SEN. Ja en odota itseltäni liikoja. Ensimmäisessä kirjoituksessakin taisin sanoa jo että en halua olla täydellinen äiti, koska olen huomannut, ettei se suunnitelma pysy kuitenkaan luonnosten mukaisena. IHAN TURHA stressata etukäteen. Katsotaan minkälainen paketti sieltä tulee ja mennään sen mukaan. Toivon tietysti samanlaista vauvaa kun minä itse olen ollut; Nukuin ja söin. -Söin nukkuessani. Nukuin myös silloin kun äiti puki minulle vaatteita. :D En ikinä kieltäytynyt ruuasta eikä mulla ollut koskaan "mikään hätänä". Kunhan köllöttelin ja olin hyväntuulinen.

En kuitenkaan ODOTA että saan tämmöisen vauvan. Varaudun pahimaan, Niinkun aina. 8)
Ja tästä hieman repaleinen aasinsilta aiheeseen....

Äitiysneuvola ja THL-suositukset

En ole vieläkään oikein ymmärtänyt äitiysneuvoloiden tarkoitusta. Ajattelin että siellä tosiaan käydään läpi asioita, mitä kaikkea raskauden aikana voi tulla ja sen jälkeen. Imetyksestä, arjesta, apukeinoista ja ennenkaikkea KÄYTÄNNÖN ASIOISTA. Neuvolan tätien olisi hyvä osata neuvoa tämmöisiä ummikoita, että mihinkä nyt milloinkin pitää olla mitä lappua täyttämässä, milloin se pitää lähettää ja mitä siitä seuraa. Myös että mitä muuta pitää ottaa huomioon. En olisi todellakaan sitäkään tiennyt, että vauvalle pitää ottaa jo tässä vaiheessa vakuutus! Jos työkaveri ei olisi kertonut...

Tähänastiset neuvolakäynnit on lähinnä olleet tällaisia:

-Moi mites on mennyt? Onko mitään ongelmaa?

- No hellurei, ihan päin helvettiä on mennyt ja on ongelmaa. En tiedä myöskään, mitä seuraavaksi tehdä. Sitten minulla olisi yksi kysymys. *Tähän ihan mikä tahansa raskauteen liittyvä kysymys*

- Aijjaa. Jokainen raskaus on yksilöllinen ja on hankala lähteä arvioimaan mitään. Olethan muuten pysynyt kaukana alkoholista, tupakasta ja huumeista? Ja eihän miehesi pahoinpitele sinua? 

- Kiitos kysymästä; olen ja ei. Meillä on ihan tasapainoinen suhde vaikkei ollakkaan naimisissa... Noh...kato nyt vaikka ne verenpaineet jos ei muuta.

:D 

Tämä nyt oli ehkä VÄHÄN kärjistetty tilanne ja ehkä hakemani asiat avautuvat vielä viimeisillä käyntikerroilla ja olen vaan liian hätäinen. Mutta siis ehkä ymmärrätte pointin? Vähän turhia asioita käydään läpi, eikä oikeastaan niitäkään. Valmennuksissakin lopetin käymisen, kun sielläkin keskityttiin lähinnä siihen, että onko meillä nyt varmasti hyvä parisuhde ja kuinka voimme parantaa sitä. Aiheena oli "vanhemmuuteen virittäytyminen" jossa myös odotin käytännön vinkkejä... Aijon seuraavaksi mennä vain imetys- ja synnytysvalmennukseen jos siellä vaikka käytäisiin sitä läpi, että miten nuo hommat tapahtuu.  Ja kyllä, uskon selviäväni ilman muita valmennuksia vaikka aluksi olin menossa jok´ ikiseen ja koin ne todella tärkeäksi.

Tähän asti hyödyllisin neuvo on ollut kirja, jonka ostin Henkalle: Vauva- omistajan opas. Vähän niinkuin jonkun laitteen asennus-/käyttöohjeet, mutta sovellettuna vauvaan. Lyhyt, looginen ja selkeä. Tällä mennään sitten :)  

Toinen hyvä kirja on "tyttökavereiden opas odottajalle", jonka sain siskolta lahjaksi. Siinä sitten painotutaan odotusaikaan ja niihin todellisiin juttuihin. Löysin sieltä MONTA kohtaa, mitä olin luulut vain minulla olevan. Ja tajusin että en olekaan hullu. Siinä neljän lapsen lapsen äiti kertoo kokemuksen äänellä myös kaikesta, mikä on normaalia ja mikä ei. Tämän kirjan kun olisin saanut ennen noita ultraäänissä ravaamisia niin olisin voinut itse tietää ettei ole mitään hätää! :D 

PAINOTAN vielä tässä vaiheessa, että tämä minun kokemus, niinkun kaikki raskaudessa, on hyvin yksilöllinen enkä yleistä kaikkia neuvoloita ja valmennuksia. Itse olisin vain ensimmäisen lapsen kohdalla halunnut tässä matkalla vähän enemmän lisäinfoa. Vai kaikkiko nykyään vaan googletetaan itse?

Yrittäjällä varsinkin tuo äitiyslomalle jääminen ei ole ihan niin helppoa. Kukaan ei kerro mitä pitää tehdä että se onnistuu oikein. Aina on joku juttu mikä vaan pitäisi tietää. Olen nämä jo suurinpiirtein saanut selville ja opastan kaikkia ketkä apua tarvitsevat, en tee siitä kuitenkaan tähän nyt yleistä osioita. (Jossain vaiheessa teen kyllä oman kirjoituksen jossa ei ole mitään muuta, kun "to do list" yrittäjille raskausaikana. En löytänyt tällaista tehtynä ja varmasti on monelle hyödyllinen.) 

Maanantaina itsekin soittelen vielä kelaan ja varmistan että olenhan ymmärtänyt oikein kaiken. Todennäköisesti siis varmistan että olenhan varmasti ymmärtänyt kaiken ihan väärin. :D Ja jos puhelimessa joku minulle "Kela-kielellä" jotain selittää, niin aivan taatusti menee yli hilseen niin että heilahti. En vaan jotenkin osaa sisäistää kun minua neuvotaan puhelimessa tai oikeastaan muutenkaan suullisesti. Tarvitsen joka asiasta teoriapuolen, eli kirjallisen version ja mielellään opastuksen käytännössäkin. :D 

THL-suositukset

Sitten aihe joka onkin aika ajankohtainen ja todella väitelty! Jos olet jo kyllästynyt niin lopeta vaan lukeminen. Jos olet "ÄiTyLiT- materiaalia" ja saat vaan tulta persuksillesi näistä kirjoituksista, niin jatka toki. Täältä on tulossa oikein kuule liekinheittimellä!

(Kavereilleni ketkä eivät ole facebookissa; Oma näkemykseni on että ÄiTyLiT on yleinen ryhmä facebookissa, missä on vapaa sana. Lähinnä ihmiset linkkaavat sinne uutisia ja kertovat niistä mielipiteitään. Myös kysellään muuten vaan kysymyksiä, esim. omakuvan kera, kuten "laitanko tämän vai tämän mekon juhliin" josta kaikista saadaan aikaseksi ihan järkyttävä mielipideriita ja aloittajalle itsetuntokriisi. Ryhmä sisältää siis ERITTÄIN ilkeitä ihmisiä, ja en suosittele kenellekään menemään tuohon ryhmään ilman arviointikykyä ja huumorintajua. Seassa myös ystävällisiä ja tasapainoisia ihmisiä, mutta tietenkään he eivät joka asiaan ilmaise mielipidettään ;D )

Noniin. THL, eli terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatii nämä "säännöt" mitä raskaana olevat naiset armottomasti noudattavat, kuten esim. ruokavalion suhteen. Uusimpana tulokkaana nyt se, ettei salmiakkia tai lakua suositella enää suuhunsa pistämään, sillä siinä on todettu olevan yhteyksiä lapsien tarkkaavaisuushäiriöihin. Tähän en nyt sen kummemmin pureudu, mutta siis ylipäätään niihin mitä nyt saa syödä ja mitä ei...

Huomioikaa että ne on suosituksia. Tietenkään ei kannata lähteä oluelle tupakit taskussa ja tulla grillin kautta kotia, josta olet tilannut kilon raakaa lihaa ja paistamattomalla homejuustolla kuorrutetun pitsan. Mutta ei kannata myöskään hyökätä semmoisten odottajien päälle, ketkä silloin tällöin syövät hyvin kypsennettyä valmisruokaa, JOPA MAKSALAATIKKOA herranjestas, tai syövät herkuksi voileipäkeksin brie-juustolla. (Olen tehnyt molemmat edellämainitut)

Eri asia jos eläisin koko raskausajan valmisruualla ja suurin HIMONI olisi tuo brie juusto. Sama pätee tuohon salmiakkiin... En usko että lapselle tulee tarkkaavaisuushäiriötä jos syöt silloin tällöin tuota ah niin ihanaa herkkua. Taisin itseasiassa juuri uutista kuunnellessani napsia pantterikarkkeja! Ja juuri ennen sitä sairaalasta minua kehoitettiin näin tekemään, että saan verenpaineet vähän korkeammalle :D En nyt lähtisi ehkä viemään reklamaatiokirjettä tuolle kätilölle...

Järki kätteen! Kohtuus kaikessa. Jos syöt tai juot liikaa mitä tahansa, niin se ei ole terveellistä. THL nyt joutuu vaan listaamaan kaiken, mistä on VÄHÄNKÄÄN havaittu jotain epäilyttävää. Todennäköisesti myös kraanaveden juominen kiellettäisiin jos sitä ruvettaisiin tutkimaan.... Joka paikassa on bakteereja! Nämä suositukset ovat vain sitä varten, että raskaanaolevat naiset ovat tietoisia niistä ruuista, mitä nyt ei ihan yhdeksää kuukautta putkeen kannata tietentahtoen mättää suuhunsa jokapäivä maksimoiden riskit. 

Muttah, tämä on vain minun mielipide. En ota noita suosituksia enää niin vakavasti, mutta en kyllä tietentahtoenkaan lähde niitä rikkomaan ja pidän ne mielessäni. Älä kuitenkaan tule heittämään kahvikuppostani viemäriin, se saattaa olla -kaikella rakkaudella- viimeinen tekosi :D

Lopuksi

Olisin halunnut vielä kirjoittaa lisää ÄiTyLeistä ja muista maailman kummatuksista. Esim siitä että miten minua kauhistuttaa tuoda lapsi maailmaan tällaisten ihmisten keskelle!! :D Mutta jätetään se nyt.. Ehkä kaivoin itselleni tällä jo tarpeeksi ison kuopan...

Täytynee jatkaa vielä remppaa kun olen tässä neljän tunnin aamupalanautiskelun ja särkylääkkeen jälkeen ehkä valmis nousemaan tähän päivään. Eilen olin kyllä todella energinen ja aikaansaava!! SE OLI IHANAA <3 :)  


IHAN lopuksi vielä: Vaikka olen nytkin pirteä ja hyväntuulinen, niin mieltäni kaivaa kuitenkin haikeus. Haluan muistaa meidän sukulaisia joita on TAAS koskettanut suru-uutiset kummitätini yllättävän poismenon myötä. En ole lähtenyt kaikille hänen lähiomaisilleen erikseen soittelemaan ja hautajaisissa nähdäänkin, mutta haluan ilmaista että olette ajatuksissani ja lähetän teille kaikki voimahalit taas tulevaan koitokseen <3

(Huom.Tämä ei velvoita sinua kirjoittamaan "otan osaa". Keskitytään tähän muuhun osioon ja teitäkin koskettaviin aihesiin :) Ei hätää! )


Ja tästä tulikin VIELÄ mieleen ehkä seuraavaan tekstiin aihetta: Sukunimi. Meidän lähisuku vain pienenee pienenemistään ja olen tällähetkellä ainut jäljelläoleva SUTINEN, kuka voi alkuperäistä nimeämme jatkaa. Olin kuitenkin ajatellut vaihtaa leiriä ja kääntyä Vänskäksi. Pitänee miettiä vielä pari kertaa... Se olisi myös vastoin kaikkia edesmenneen enoni ohjeita, joka varmasti olisi minua alttarille asti seurannut nenä niskassa :D <3 Mutta jotenkin minusta tuntuu että omalla sukunimelläni on joku paha karma.. :( Ehkä tulen johonkin päätökseen tässä...


Rakkauvvella, Linda.

Raskaus, mikä ihana tekosyy! (..?)

Ja muita juttuja...

Eilisen työpäivän jälkeen Henkka nukahti klo 20:00 ja minä pikku torkahtamisen avulla sinnittelin klo 21:30 asti ennenkun siirryin ihan makkariin asti :D Tänään sitten virkeänä ennen seittämää silmät auki ja eikun remonttihommiin! ELI VAPAAPÄIVÄ <3 No huomenna sitten taas kuvaustöitä ja 6 päivää sen jälkeenkin... = saatava paljon aikaiseksi. Kohteena oli vauvan huone ja tässäpä lähtötilanne.

Raskaus rajoitteena...

En marraskuussa pystynyt kauheasti osallistumaan muiden tilojen uusintaan, koska tyttö halusi minun vain syövän ja oksentavan. Tykkään kuitenkin remppahommista ja halusin jättää jotain itselleni! Tästä projektista Henkka on saanut vapautuksen :) Eikä tässä nyt olekaan kun pintojen uusimista...

Hankala kyllä pitää tuota ukkoa pois auttamasta! Muutakun ei keksinyt, niin rupesi sitten saunan pintoja käsittelemään. :D 

Viime rempassa lähinnä keskityin siihen että jaksan pitää itseni kasassa ja painon ylhäällä. (Irrottelin tapetteja, kittailin seiniä ja siivoilin...) Noh.. Laihduin kuitenkin semmoiset viisi kiloa! Mikä ei ollut hyvä,.Ja uskokaa pois. Söin kyllä. Mutta mikä meni alas, tuli ylös, niin minkäs teet. 

Siinä vaiheessa jo pystyin onneksi syömään sentäs monipuolisesti, kun taas ihan alkuraskaudessa ruokaympyräni koostui lähinnä jäisistä marjoista, jäädytetystä vedestä ja sämpylöistä. Kuvitteleppa itse syöväsi jotain jääkaapista, kun sen ajatteleminenkin vääntää mahan ylösalaisin! Kaikki lämmin maistui tunkkaiselta rasvalta ja muut ruoka-aineet homeelta. <3 Ja mistä hitosta on tullut nimi "aamupahoinvointi"?? Mulla oli ainakin 24/7 pahoinvointi. Kotikin haisi NIIN HIRVEÄLLE, että välillä minun piti _etsiä sieltä paikka_ missä ei niin paljoa haissut. Siellä sitten kyyhötin yökkien ja nenääni pidellen. Henkkaa en myöskään voinut aina sietää välittömässä läheisyydessä. MINUNKIN ominaishajuni oli mielestäni niin vastenmielinen, että meinasin kuoria itseni juuriharjalla. Todella miellyttävää. :D

En todellakaan kuvitellut tätä tällaiselle tasolle ennen raskautta. Ajattelin että se on niinkuin elokuvissa; Käyt aamulla kerran yökkäämässä ja sitten olet loppupäivän normaali. Juupajuu! xD
Nyt on rv 22 menossa ja pahoinvointi muistuttelee vieläkin olemassaolostaan. Päivittäinen vessanpöntössä pään uittaminen taisi loppua joskus rv 17 tai jotain sinnepäin.

Ainiin ja siihen aikaan oli myös kipuja ja kaikkea sellaista epäilyttävää, joiden takia olenkin käynyt jo 6 kertaa ultraäänessä... Ainakin saanut nähdä paljon pikkuista <3 ( Normaalisti vissiin 2-3 krt tehdään ultra koko raskauden aikana)

Tänään 

Nousin innoissani että NYT vihdoin mulla on hyvä olo jo pääsen kunnolla touhuamaan. Eilinen työpäivä kuitenkin oli näköjään vaan sen verran fyysinen hierontoineen, että piti vähän jarrutella kuitenkin. Vatsalihakset ilmeisesti alkavat nyt muuttaa paikkaansa tytön kasvamisen myötä (?) ja kaiken fyysisen suorittamisen jälkeen tuntuu siltä, että alavatsaan tulee kauhea paine, lihaksia kiristää ja niinkuin olisin juuri tehnyt viikon putkeen vatsatreeniä. Voisin kuvailla tätä tunnetta myös sanalla "kestosupistus". 

Hankalaa kun ei ikinä tiedä, että missä vaiheessa sitten pitäisi levätä, kun on kokoajan joku ONGELMA. En voi yhdeksää kuukautta maata sängyssä :D Päädyin siihen että laitoin tukivyön ja jatkoin hommia. Ihan hyvin meni kun rauhallisesti teki! :) Muina varusteina minulla oli hanskat ja hengityssuoja, sillä olen myös allerginen tapetin liisterille ja kaikelle pölylle mikä irtoaa mistä tahansa.... Mutta tosiaan, hyvin meni! Ei onkelmaa kun taukoili vaan tarpeeksi. Tehokas äitini oli minulla onneksi apuna, joten ei tarvinnut ihan yksin keikkua talousjakkaralla höyryn ja lastan kanssa. 

 Tänään päästiin tähän:

Eli hitokseen krääsää poistettu ja tapetit suurinpiirtein myöskin. Huomenna kittausta ja maalausta töiden lomassa jos olo sallii!

Mutta että TE kellä ei ole mitään ongelmaa raskaudessa, NAUTTIKAA! Mutta muistakaa olla vähättelemättä niitä kellä kaikki ei ole niin ongelmatonta. Jos raskaana oleva ei kanna kauppakasseja, urheile, tai suorita normaaleja velvollisuuksiaan, ei se välttämättä ole siitä kiinni että ei viitsi, on neuroottinen. tai käyttäisi raskautta hyväkseen. Jokaisella on aivan yksilöllinen raskaus ja jokainen varmasti tietää missä se oma raja menee, milloin pystyy mitäkin tekemään. Jossain vaiheessa sängystä nouseminenkin oli minulle suoritus xD 

Minulla ainakin on niinpäin, että HALUAISIN tehdä kaikkea ja olla aktiivinen. Jonain päivänä kyllä kolailen lumet ja kannan kauppakassitkin ilman ongelmaa, kun taas toisena en saa omia kenkiäni kiinni saatika sitten että jaksaisin niillä kävellä prisman ympäri. :D Teen kuitenkin parhaani ja käytän kaiken energisen ajan hyödyksi. Todella paljon myös vaan makoilen, vaikkei siltä kuulosta... ;)

Muita raskauden ihmetyksiä.

 Ja pari selfietä.

Silmät.

En tiedä enää minkä väriset nämä on? Nuorena ne oli ihan vihreät, ja toisessa silmässä pienenpieni ruskea laikku. Nyt ne ovat toisessa valossa siniset ja toisessa vihreät ja tuo laikku kasvanut raskauden aikana. Hmmm....? Henkalla on aivan ruskeat silmät niin minkähän väriset tytölle tulee?? Minun geeneistä ei ota enää selvää!  Ihokin on muuttunut eriväriseksi. Joku kaveri taisikin kommentoida että "Miten sie oot tolleen...keltanen...??" :D 

Hiukset. 

Oma väri on tummentunut kauheasti ja tukka hurahtanut uusiin mittoihin. Se ei haittaa kyllä yhtään! Mahakin on taas hurahtanut uusiin mittoihin 8)

Lopuksi

Pakko oli räpsäistä kuva vielä huoneen ensimmäisestä taulusta. (Ovessa)
Tein tämän joskus aikoja sitten :) Runo syntyi osittain omasta päästä ja osittain yhdistelemällä jo olemassaolevia. Joka kerta saan alahuulen väpättämään tätä lukiessa :')

(Silitti hiljaa enkelinsiipi,

kauneinta kaikista käytti.

Onnen ovesta sisään hiipi,

toiveet todeksi täytti.

Varjelee vielä pienen matkaa,

jotta vakaasti perille liitelee.

 Yksin siitä ei tarvitse jatkaa,

äiti ja isä suojelee.

Sinulle kaikkemme annamme,

läpi maailman kannamme.

Rakkaan pienen ihmeemme, 

pian saamme syliimme.)

JA NYT, taidan vaan rentoutua parhaan ystäväni kanssa.  Vain minä & suklaa <3

Kyytipoikana vielä OLUT ja sauna. (Tiedoksi: Kyllä, alkoholiton. Jos revit jo pelihoususi :D )

Ihanaa viikonloppua kaikille! En sano mitään seuraavasta kerrasta kun kuitenkin kirjoitan mitä päähän pälkähtää. Voi esittää kyllä toiveita :D Ja saa kommentoida ja kertoa omia kokemuksia, olisi hauska kuulla! Nyt keskustelu blogistani on lähinnä facebookiin keskittynyt ja viimeksi joku sanoikin että tähän kommentointi ei ollut mahdollista... En tiedä miksi! Toivottavasti nyt onnistuu :)

Rakkauvella, Linta.

Totuus aiheesta: "Oliko se vahinko?" Ja "Miksi ihmeessä lapsi jo nyt?". Lue ja järkyty lisää ;)

Rakkaat lukijat.....

Kello on 23.07, mutta pakko oli taas palata näppäimistön ääreen, sillä en malttanut jättää tätä aihetta mieleeni. ;)

Viime viikolla minä ja Henkka julkaisimme somessa uutisia, mikä ilmeisesti sai monen leuan lattiaan. Suurin osa ystävistäni ei tiennyt, että ostaa päräytimme omakotitalon, kihlauduimme 13.10.2015 ja odotamme nyt ensimmäistä vauvaamme; joka on siis tyttö!

Pöyristyin suoraan sanottuna ihmisten reaktioista! Onnitteluiden sijaan saatiin lähinnä ihmeellisiä hymähtelyitä ja kummastuneita katseita. Ja kaiken huippuna todella ajattelemattomia kommentteja.

(Toki lähimmät ystävämme ja ihmiset jotka meidät oikeasti tuntee ja tietää, eivät tehneet näin. Kiitos siitä! Olette todella tärkeitä.)

Taustatietoa

Mennäänpäs taas henkilökohtaisuuksiin. Mutta niinkun olen jo sanonut, se ei minua haittaa! Ja HALUAN  kertoa tämän . En oleta että mielipiteet muuttuu, mutta ainakin haluan nyt laittaa osalle jauhot suuhun hetkeksi, ja nauttia onnellisuudestani. Taas tulee pitkä teksti hetken mielijohteesta.. Yritän petrata ensikerralla ;D Mutta tämä on niin kutkuttava aihe!

Eli miksi ihmisiä tämä uutinen nyt niin kummastuttaa? Varmaan siksi, että Henkan kanssa meillä oli ensimmäinen vuosipäivä vasta 23.8.2015 ;) 

Tavatessamme olimme molemmat vain ihmisen riekaleita!! :D Molemmilla oli takana pitkä suhde, josta olimme noin samaan aikaan eronneet. Nämä suhteet aiheuttivat meille sellaisen asenteen, että "En edes jaksa uskoa nyt, että löytäisin kaltaiseni". Minulla ainakin kriteerit oli niin korkealla tuossa vaiheessa, että uskoin ettei niitä täyttävää henkilöä vaan löydy. Enkä tyytyisi vähempään, koska olin kantapään kautta sen juuri todennut hyödyttömäksi.

Tapasimme elokuussa 2014 eräissä tupareissa ja olimme toisillemme siis täysin tuntemattomia ihmisiä,. En kuitenkaan illan jälkeen saanut pois sitä fiilistä, että tuossa henkilössä oli jotain niin tuttua ja turvallista. Plus valloittavat nappisilmät :D Parin viikon päästä tapasimme sitten uudestaan kahden kesken ja pääsimme paremmin juttelemaan.

Juttelu onkin ollut meidän suhteen kivijalka. Koko homma rupesi toimimaan niin, että molemmat kertoi lähes heti kättelyssä omat pahimmat puolet ja kipeimmät aiheet. Tuolloin ongelmaa riitti nimittäin puolin ja toisin! Kummallakaan ei ollut mitään menetettävää, joten sama oli paljastaa kaikki heti. "Tässä on mun kortit, tykkää tai älä."
Huomasinkin että sain tästä uudesta ihmisestä mun tärkeimmän voimavaran, joka kantoi läpi kaiken sen, mistä luulin etten jaksaisi tarpoa. Ja voitte uskoa, HÄN SAI KESTÄÄ VAIKKA MITÄ! Kertaakaan ei kuitenkaan lähtenyt karkuun vaikka kaikki oli niin sekaisin.

Onneksi ei lähtenyt! Painava syy siihen oli se, että huomattiin meillä olevan todella samanlainen ajatus- ja arvomaailma. Yritin kovasti keksiä asioita, miksi tämä mies ei olisi minulle hyvä elämänkumppani. MUTTA EN KEKSINYT! Siinäpä edessäni oli nyt kaikki ne kriteerit täytettynä mitä olin listalleni laittanut. En vaan olettanut että oisin ainakaan noin NOPEASTI löytänyt moista kummatusta. Mutta kun kerran sellainen oli minulle räätälöity ja ojennettu, niin miksi ihmeessä olisin päästänyt irti???

Siksikö että on joku tietty aika, mikä pitää olla sinkkuna ennenkuin voi nostaa päänsä hiekasta? Siksikö että olisi pitänyt ajatella taas mitä muut ihmiset ajattelevat? Niin... Sitten olisin vieläkin yksin ajattelemassa että oi miksi en tarttunut hetkeen.

Perheen perustaminen

En lörpöttele mitä kaikkea tässä välissä tapahtui, vaan nyt mennään asiaan. Suurin osa on sitä miettinyt ja moni kysynytkin; Oliko meidän tuleva tyttö vahinko vai ollaanko ihan sekaisin? Vastaus; ei kumpaakaan. No ehkä vähän jälkimmäistä 8)

Niinkuin jo totesin, meillä oli todella samanlainen arvomaailma. Yksi tärkeimmistä arvoista ja tavoitteista oli oma talo jossain ihan muualla kun kerrostalossa keskustassa ja oma perhe, (Huom! saattaa yleensä sisältää pieniä määriä lapsia.)

VIHASIN asua kaupungissa mitäänsanomattomana vätyksenä pikku yksiössäni ja olin kokoajan hermo kireällä. Sen takia olin säästänyt rahaa niin pitkään kun olen asunutkin yksin, eli 17 vuotiaasta asti. Säästin sitä vain ja ainoastaan taloa varten. Onneksi Henkkakin oli säästänyt ja nyt saatiin sitten oma talo ostettua ilman mitään takaajia tai muiden rahoja.  JA mitäs sitten vaikka ei olla vielä naimisissa tai mitenkään virallisesti sidottuina toisiimme ?? Porkkanaankin voi tukehtua ja maailma kaatua. Ei kannata ehkä elää niin, että "joo ei me voida nyt tehdä mitään mitä halutaan, koska pelätään että erotaan". ? ja kun ei kertakaikkiaan tuntunut siltä.

(Ihana aamumaisema omasta ikkunasta tähän väliin)

TÄRKEIN tavoite molemmilla oli kuitenkin sama; lapsi. Olen aina tuntenut niin, että mun elämäntehtävä on olla äiti; Sitten kunhan löydän oikean henkilön. En ollut ajatellut vielä tätä toteuttavani.

Päästiin kuitenkin tilanteeseen, että minun oli pakko lopettaa e-pillerit. Mun keho ei vaan näköjään kestä, jos siihen pumpataan 10 vuotta jotain ylimääräistä hormoonia joka päivä. Plus e-neuvolan täti muistutti joka kerta, miten lapsettomuus on nykyisin niin yleistä ja e pillerit kannattaa lopettaa jo vuosi ennen kun haaveilet lapsen saavasi. "Ainakin puoli vuotta saattaa mennä helposti, ennenkuin mitään tapahtuu."

Noh, olimme molemmat sitä jo kauan haaveilleet, ja se oli molemmilla edelleen päämääränä. Saada perhe. Ja mielellään vielä siinä iässä kun jaksaa. Ajatelkaas, me olemme vasta 42v, kun meidän lapsi on aikuinen ja todennäköisesti lentää pesästä. Siinä on aikaa luoda vielä viisi uraa ja matkustaa maailman ympäri! :D

Puitiin asiaa sitten joka kantilta ja kaikki johti siihen, että nyt oli oikea aika. Keskusteltiin siitä kokoajan. Keksin oletettuja tilanteita: "Entäs jos meillä nytkin olisi lapsi niin mitäs sinä sitten..." blabla. "Mites sitten tämmöisessä tilanteessa toimisit jos..." -100X BLAA. Todellakin mietimme tätä ja kävimme varmaan kaikki kasvatussuunnitelmat ja parisuhdetilanteet läpi ennenkuin päätimme jättää asian luonnon varaan. Sitäpaitsi, jos minä en tämän ihmisen kanssa saa asioita toimimaan niin en sitten kenenkään. Ihan oikeasti. Voin painua yksinäisille vuorille kasvattamaan sipuleita.

Päätimme siis, että tulee jos on tullakseen. Ei sitä elämässä kannata suunnitella kaikkea niinkuin ne nyt PITÄISI suunnitella. Voisiko joskus tehdä niinkuin haluaa?? Me koimme että nyt oli hyvä aika ja sillä siisti. Suhde todella hyvä, taloustilanne hyvä, omat asiat hyvin, kaikki selvää. Montako vuotta pitää odottaa ja sittenkään ei tiedä että onnistuuko se edes juuri kun ITSE olet ajatellut..? 

Sitten tapahtui seuraavaa. Neuvolan täti oli pahasti väärässä tällä kertaa. PAM olin raskaana. Ei mennyt vuotta. Ei edes puolta. Ei edes kahta kuukautta. Kerkesin ehkä 2 viikkoa olla normaali ihminen , kunnes hormonit valtasivat minut jälleen. Raskaushormonit tälläkertaa. OI SITÄ AUTUUTTA, miten ihanaa oli olla 2 viikkoa normaali!! ;D

Minä ajattelin tässä vaiheessa että jos tämä tyyppi selviää matkassa mukana loppuun asti, niin sitten se on tarkoitettu niin. Pelkäsin kyllä vähän keskenmenoa... Tänäpäivänä pitää todellakin olla kiitollinen siitä jos raskautuu nopeasti. Kaikille tämä ei onnistu. Tunnenkin monta... Lähetänkin teille kaikki telepaattiset voimavarani!! <3  

Yhteenveto

Jos kaksi aikuista ihmistä on päätynyt yhteen, rakastavat ja arvostavat toisaan ja kellä on sama päämäärä, niin miksi pitäisi pitkittää kaiken saavuttamista? Jos hetkeen ei tartu, voi se mennä ohi.

En kadu alkuunkaan tätä meidän taivalta ja meillä menee edelleen loistavasti vaikka raskaus on ollut aika vaikea. Tiesin kuitenkin jo tähän ryhtyessä, että ei tule olemaan sellaista hetkeä, jolloin en voisi Henkkaan turvautua tai toisinpäin. Eikä tule olemaan sellaista hetkeä myöskään sitten, kun lapsi on saatettu maailmaan. VAIKEAA voi olla ja suhde laitetaan ultimaattiseen testiin. Mutta paremminhan siitä selviää nyt vielä tuoreella innokkuudella ;) 

Viimeiseksi. Molemmilla on myös vielä yksi tärkeä yhteinen arvo. Tehdään kaikkemme, että meidän perhe pysyy aina kasassa. Keskustelu on ehdottoman tärkeää ja toiseen 100% luottaminen. Annetaan myös toisillemme omaakin aikaa ja pidetään suhde terveenä. ME OLEMME TIIMI.  Tiimiltä vaaditaan hyvää yhteistyökykyä, ongelmanratkaisutaitoa, kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja tehokkuutta. Tiimissä tuetaan toista, silloin kun tulee vaikeuksia. Ja vain päättäväiset jäsenet voi onnistua. Ei ne asiat itsestään pidä yllä kaikkea kauneutta. On tehtävä töitä sen eteen. Ja me ollaan valmiita siihen.

Emme todellakaan odota ruusuilla tanssimista, eikä se sitä ole ollut tähänkään asti. Minä olen vaan löytänyt oman tiimiläiseni ja aijon pitää siitä kiinni <3

Tarvitseeko vielä perustella? Mielestäni olen puhunut ihan tarpeeksi. Enkä aijo tätä asiaa enää koskaan kellekään todistella enää. 

"Oliko se vahinko?"- Ei.

"Miksi ihmeessä jo nyt?"- Koska halusimme.

Piste. 

Tässä vielä havainnollistava kaavio kaiken loogisuudesta:

Ensi kerralla: Jos päästäisiin jo tutustumaan tähän minun arkeeni, eikä vaan sielunelämään 8)
Stay tuned!!!

Hyvää yötä

Kuka ihmeen "Linda Sutinen"??

Huomenta! 

Ah ihanaa, pyhitän lepopäivän... kodinhoitoa, kirjanpitoa ja kylättelyä lukuunottamatta. 8)

Pakko kertoa ihan ensimmäiseksi, kun itkin ja nauroin yöllä samaan aikaan. Eilen siis hehkutin kuinka minua alusta saakka piinannut raskauspahoinvointi olisi loppunut. Yöllä kuitenkin heräsin miellyttävästi siihen kun en jostain syystä osannut hengittää ja yritin yskiä astmaattiset keuhkoni pihalle. Siitä n. 5 sekuntia ja olinkin taas pää pöntössä. Loppuyö meni muuten vaan vessassa rampatessa, kun tyttö harjoitteli karateiskuja rakon kohdalla. Sitten kissa tulikin kiljumaan korvaan viiden maita, että uhkaa kaataa television.. Että se siitä vapaapäivän nukkumisesta! :D Noh mutta, nyt suoritan päivän parasta hetkeä= AAMUPALAA. Ei voi kukaan nauttia enemmän aamupalasta kun minä. Olemme olleet aina erottamattomat <3

TÄNÄÄN 

lupasin kertoa kuka olen. Kirjoitan muutenkin blogiani tästedes niin, että tuntemattomatkin ymmärtävät mistä on kyse. Yön aikana tulikin hurjasti vierailuja, wau!
Tästä tulee nyt varmaan aika pitkä teksti, joten käyppäs kahvikupponen ja istu alas. Yritän kertoa nyt vain pääasiat. Myöhemmin selvinnee millaisissa osioissa blogiani päivitän... Se onkin hankala aina kertoa vain "jotain" kun kaikki liittyy kaikkeen ja olisi niin paljon sisältöä! Kaikki aikanaan ;)
Huono tapa minulla on kirjoittaa kaikki todella pitkästi ja perusteellisesti, niinkun olet saattanut jo huomata. Se johtunee siitä että itse pidän semmoisesta tekstistä missä kaikki on todella tarkkaan selitetty ja moneen kertaan. Lukihäröisenä joudun myös aina lukemaan yhden sivun kymmenesti ennenkun tajuan mitä siinä sanottiin. Ja seuraavalla sivulla olen taas yhtä ymmälläni :,D Mutta nyt asiaan. (saattaa mennä tylsän puolelle mutta tämä on oleellista!!)

Linda Sutinen?

Olen syntynyt 17.7.1992 tuppukylässä; Kontiolahden Jakokoskella. Rakastan sitä jumalan selän takana olevaa rämeikköä yli kaiken ja siellä haikeana käynkin aina sukuloimassa ja muistelemassa menneitä <3 Elämäni aikana olen muuttanut 15 kertaa, ja tuo on ainut paikka minkä olen tuntenut kodikseni. Tosin nykyinen kotini ihan toisella puolen Joensuuta on poikkeus. Täällä viihdyin heti.

Perhe

Äidin lisäksi perheeseeni kuuluu siskoni; siskopuoli virallisesti, mutta en ole ikinä ajatellut sitä niin. Meillä on kuitenkin sama äiti. Meillä on paljon ikäeroa joten olemme tulleet läheisimmiksi vasta vähän myöhemmällä iällä, emme oikeastaan kasvaneet yhdessä :P Virallisesti minulla ei siis ole isää, mutta rakas äitini ajaa paljon paremmin hänenkin asiansa.

Ja meidän perhe on ollut sitten kaikkea muuta kun täydellinen! Siitä kirjoitan joskus myöhemmin ihan oman lukunsa myös, jahka perheeni siihen luvan antaa. (?)
Vaikka emme ole olleet täydellisiä, ja kouluasteikolla ehkä yltäisimme arvosanaan "välttävä", olemme kaikesta huolimatta tänäpäivänä todella läheisiä ja hyvä tiimi <3

Koulutus/työ

Peruskoulusta päädyin Kontiolahden lukioon, joka oli todella ihanaa aikaa. Siellä tutustuin ensimmäistä kertaa tarkemmin sanaan "yrittäjyys". Olin silloin jo sellainen että pää piti tunkea jokapaikkaan ja sitten vasta mietin että missäs sitä nyt ollaan :D 

Paras lukion kurssi oli siis yrittäjyyskurssi. Siellä tuli vedettyä jos jonkin moista keikkahommaa ja projektia. Huomasin että pidän siitä.

Lukion jälkeen olin kuitenkin ihan H. Moilasena jonkin aikaa. Ehkä kuukauden, mutta minulle ERITTÄIN PITKÄ AIKA OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN. Luulin että mökkihöperöidyn.

Kotisohvalta jatkoin työkkärin ammatinvalintakurssille, jossa tehtiin kaikenlaisia testejä, mikä haluaisi olla. Sain vaihtoehdoiksi kaikkia luovia aloja, kuten mm. kosmetologi, psykologi, valokuvaaja, taiteilija... Tiesin kyllä aina että ne ovat unelma-ammattejani, mutta minulla oli silloin mielessä vain että mitähän PYSTYN tekemään ja millä oikeasti menestyisin. Kosmetologin ammatista en esimerkiksi osannut haaveilla, koska minulla on kaikennäköistä terveysongelmaa ja allergiaa, mitkä eivät oikein sovi ammatinkuvaan... :/ Kaikesta huolimatta halusin tutustua alaan, sillä siihen oli mahdollisuus työkkärin harjoittelun kautta. Ja 10.10.2011 klo 10 astelin ensimmäistä kertaa Joensuun HYVÄNOLON KESKUKSEEN. :) Hyvanolon Keskuksen sivuille pääset tästä.

Huomasin että ei hitto tää on niin mun juttu.... Pakko saada tää toimimaan! Ja silloinen omistaja taisi sen innostukseni myös huomata ja pyysi minua jäämään oppisopimuksella taloon. Siitä pari vuotta ja minulla oli kosmetologin paperit kourassa ja toiminimi pystyssä :D Silloinkin minua vähän hulluna pidettiin, kun aloitin yrittäjyyden jo opiskeluaikana. Minkäs teet kun on niin malttamaton!! Se oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Nyt taas n. 2,5 vuotta myöhemmin minulla on jo aika vakaa pohja ja rakastan tuota työtä ihan mahdottomasti! Allergiat ja terveys ovat kuin ovatkin aiheuttaneet TOSI paljon haasteita, mutta onneksi olen saanut luovittua hommani vihdoin sellaiseksi, että pystyn niitä tekemään. Eli mitä minulta on nyt jäänyt pois niin ; rakennekynnet, ripsienpidennykset, voimakkaat tuotteet ja hajusteet. Tarkemmin en tiedä mille ainesosille olen allerginen. Juuri kun olin menossa allergiatesteihin niin sain tietää olevani raskaana, elikkäs se nyt vähän siirtyi ;)

Muut projektit

Valokuvaus, tulevat häät, kodin ylläpito ja remppa, keikkahommat... näitähän riittää! Niistä myöhemmin laajemmin.

Valokuvausta pääsin toteuttamaan vasta viime kesänä, kun rakas tuleva mieheni Henkka antoi minulle kameran lahjaksi. Aina olen ollut kuvaamisesta kiinnostunut, ei vaan ole ollut resursseja. Siitäpä sitten rupesin räpsimään  ja laittelin niitä facebookkiin huvikseni. Sitten rupesi tulemaan kavereilta kyselyitä, josko voisin kuvata lapsia, perhepotretteja, eläimiä ym... olivat tykästyneet facebook matskuun :)

Yllä ihka ensimmäinen julkaisu ja siinähän se minun komistus onkin kenen ansiota kaikki tämä on <3
Kuva otettu kalliojärveltä, missä myöhemmin sain kosinnankin :)

Muita otoksia vähän olen kerennyt laittaa toiminimeni facebook sivulle: Linda Sutinen Tmi, tsekkaa tästä ja tykkää!


Siitä jonkin aikaa ja näitä pyyntöjä rupesi tulemaan tuntemattomilta! Niin se vaan leviää..Joulukuussa 2015 huomasin olevani ammattinyrkkeilyottelua taltioimassa ja sainkin siitä ensimmäiset lehtikuvani. Sen jälkeen on taas tullut yhteydenottoja ja hommaa olisi heinäkuulle asti. Ei vain uskalla luvata mitään nyt! Tytön syntymän jälkeen voi niitäkin juttuja ruveta kasvattamaan. Kuten hommailemalla parempaa kamera härpäkettä, että saan parempia kuvia...

EN väitä olevani ammattikuvaaja. En todellakaan. Mutta teen sitä koska pidän siitä ja muut ihmiset näyttävät pitävän työni jäljestä. En ota sitä kovin vakavasti vielä ja sallin itselleni virheitä, enkä odota liikoja. Katsotaan mihin tämäkin johtaa! Työksi tätä voi kyllä jo kutsua, kun juuri tässä sen kirjanpitoa teen toisella kädellä... :)

Juuan ammattinyrkkeily ilta 11.12.2015. Kuvassa Amin Asikainen ja kirjailija Heikki Turunen.


Häistä, rempasta, raskaudesta ym lörpötän taas erikseen. Mutta kyllä, kaikki ovat tässä jo meneillään para-aikaa ja yritän saada kelloon lisää tunteja. 8)

Elämä

Hmmm... Elämässä olen menettänyt PALJON. Luulin jossain vaiheessa että tässä ei ole mitään järkeä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että se kaikki johti vain tähän hetkeen. Nyt kun katson mitä minulle on annettu, niin tippa tulee linssiin. Mitään tätä en osaisi arvostaa ilman vastoinkäymisiä. Okei, niitä olisi voinut olla ehkä HIUKAN vähemmän, mutta ehkä minulle oltiin vain suunniteltu ultimaattinen elämästä selviytymistesti, jonka lopussa odotti palkintona kaikki se mistä olen haaveillut. <3 Eli oma ura, talo, onnellinen parisuhde ja perhe.
(Jos tässä vaiheessa uskot tietäväsi mistä vaikeuksista puhun. Olet väärässä. Vain yksi ihminen maailmassa tietää kaikki ne asiat, ja se on Henkka)

Varmasti elämäni testit eivät vielä lopussa ole, mutta nyt on jonkinmoinen tasainen kausi onneksi. Noh, tuostakin enemmän myöhemmin. Jokatapauksessa, kaikki ne asiat ovat antaneet minulle arvoja elämään:

-Päättäväisyys; Luovuttamalla et saavuta mitään.

-Tavoitteellisuus: Päätin kauan sitten, että minusta tulee jotain. Ja se jotain on sellainen asia mitä rakastan tehdä ja millä voin turvata lapselleni tulevaisuuden. Tähän mennessä olen aika hyvin onnistunut :)

-Vahvuus: Ilman huonoja kokemuksia ja pettymyksiä, olisin vain tuulen mukana riepottuva hentoinen heinä! Tai pakkasen raiskaama pulkannaru... miten sen nyt haluaa ilmaista :D 

-Kunnioitus: En pidä itseäni minään ylijumalana, päinvastoin. Olen kuitenkin vain ihminen ja haavoittuva sellainen. Se on vain itsestä kiinni mitä niille haavoille teet. Jokatapauksessa elämä ei ole itsestäänselvyys ja sitä pitää kunnioittaa, niinkuin jokaista ihmistäkin. (okei tässä on poikkeuksia, mutta tiedätte mitä tarkoitan; älä pidä itseäsi ylempänä muita)

-Rakkaus; Klisee mutta tosi. Ainakaan minä en ole mitään ilman rakkautta. Nyt kun olen sitä vihdoin saanut oikealta ihmiseltä, niin se on tuonut minut takaisin elämään. Ennen sitä kaikki oli vaan jotain "ei niin tärkeätä"....

-Perhe: Tämä asia on minulle kaikki kaikessa. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

Siinä tärkeimmät. Ei pidä unohtaa että elämä on tuonut minulle myös huonoja puolia, kuten negatiivisuuden. Olen siis hyvin positiivinen pääasiassa, mutta alitajuisesti aina mietin sitä että "kumminkin tämä viedään minulta pois" ja "no nyt tapahtui jotain hyvää niin pakko seuraavan on olla pahaa". Ja olen hyvin epäileväinen näissä projekteissani. Epäilen aina onnistumistani! Mutta silti vaan menen ja teen ja yleensä ihan hyvällä lopputuloksella.  Toki olen myös hajamielinen "kiukku-iita" (niinkuin henkka sen ilmaisee). :D Mutta jos ei ikinä itke tai kiukkua tai anna aivoille tilaa unohdella jotain niin hulluksihan sitä tulisi! 

Tulevaisuuden suunnitelmat

Eli aikamoinen elämänmuutoshan tässä on nyt tulossa ja haluan jakaa sen teidän kanssa!

Pikkuinen tytteli varmaan pyöräyttää meidän maailman aikalailla päälaelleen saapuessaan :) 

Olen kuitenkin päättänyt että se ei ole ongelma. Aijon jatkaa yrittäjyyttä ja kaikkia projektejani. Taukoahan niihin tulee ja vähän pitää hidastaa, mutta ei se tarkoita että mistään pitäisi lopullisesti luopua!! 

Voin olla myös ihan saakelin väärässä :D Mutta ainakin yritän todistaa sen, että ei se lapsi elämistä lopeta. Ja aijomme muuten yrittää hankkia toisenkin!!! ...Sitten kunhan unohdan raskauden ja synnytyksen.

Mitään tarkkaa määritelmää en osaa vielä antaa tulevaisuudelleni. Haluan vain että se on onnellinen. Haluan jatkaa töitä ja haluan antaa lapselleni hyvät eväät elämään. EN HALUA olla täydellinen äiti. Tai että meillä olisi täydellinen koti. Koska ihan varmaan ei tule olemaan. Ja niinkuin olen jo todennut sata kertaa; ei voi saavuttaa onnea jos ei koe jotain menetystäkin. Tämä pätee myös lapseen. En aijo kääriä häntä kuplamuoviin. Tulevaisuus olkoon avoinna.

Nyt minun aika alkaa taas olemaan rajallista. Aamulla tämänkin aloitin ja touhusin välissä, nyt täytynee lopetella, koska kotitöitä ei vaan voi jättää viikolle. Olen todennu mahdottomaksi yhtälöksi.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tänne asti! Mitäs sitä ensikerralla kirjoitellaan???? Ehkä ainakin ajankohtaisin olisi, että miten tämä pikku mahavuokralainen vaikuttaa kaikkeen. Olin kuvitellut että raskaus ei olisi minulle ihan näin rajoittavaa, mutta eipähän sitä pitäisi mitään olettaa :D Ehkä pelottelen teitä sillä sitten... Varsinkin niitä ystäviäni ketkä eivät ole _vielä_ raskaana. Kjeh.

Ensikertaan! En tiedä milloin se on. Heti kunhan kerkeän 8) Saa mulle antaa ideoita siitä mitä haluaisitte kuulla. Turhaa jauhan mistään sellaisesta mikä ei ketään kiinnosta. Toisaalta nämä asiat halusin ainakin kirjottaa vaikkei kiinnostaisikaan :P

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Tässä vielä Roope kisun kuva. Tietysti ;) <3

Toiminimi Taaperosta päivää!

Eksyit tänne todennäköisesti siksi, että mielenkiinnosta halusit katsoa; "Linda Sutinenko muka kirjoittaa blogia!? no voi hyvänen aika..." :D Kyllä, tämä on asia mitä aina vannoin että EN TEKISI. Mutta NIIN paljon on tässä muuttunut lähivuosien aikana...kuin myös mielipiteeni ja näkemykseni..


Monet muistavatkin minut sellaisena mustanpuhuvana pelottavana hahmona yläasteelta. Oikeasti en koskaan ollut kovin pelottava... ;)

Kuva ehkä vuodelta 2004????
Tässäpä viimeaikaisin: Näitä ei ihan hirveesti ole...

Mutta! Rakkaat ystävät (joihin olen ollut todella huonolla yhteydellä), aijon tuoda teidät uudelleen minun maailmaani. Todella harva sinne on kyllä koskaan päässytkään. Facebookissa tätä en aijo tehdä, sillä sinne ei yksinkertaisesti mahdu kaikki asiani, eikä ne kaikkia kiinnosta. 8) Mutta ne joita kiinnostaa, ihanaa että vielä haluatte muistaa ja toivottavasti saatte minusta nyt vähän enemmän irti tätä kautta.

Blogi on myös omistettu minun IHANILLE ASIAKKAILLENI Joensuun Hyvänolon Keskuksella, joilla ei todellakaan kaikilla ole edes mitään facebookkia. Kuten arvata saattaa, jään keväällä äitiyslomalle, ja pohdin kuumeisesti asiakkaideni kanssa, että miten ihmeessä saadaan pidettyä yhteyttä ja pysytään kärryillä...! Näinpä sekin onnistuu. Kyllä, asiakkaani ovat minulle tärkeitä ja osasta on tullut hyvin läheisiäkin tässä vajaan 4,5 vuoden aikana. Kiitos teille kaikille, EN olisi mitään ilman teitä!

Jos et ole ystäväni, etkä asiakkaani niin lämpimästi tervetuloa matkaani silti!! :)

Olen huomannut että ihmiset pitävät minua vähintäänkin hulluna, kun kerron arkeni/elämäni sisällöstä. Toiset tarkoittavat sen arvostaen, toiset eivät. Haluan siis vähän avata asiaa ja jos samalla pystyn antamaan oppia samojen asioiden kanssa taisteleville, niin HIENOA! Voit myös lukea blogia pelkästä huvituksesta, ei sekään väärin ole :D

Blogin myötä varaudun ottamaan vastaan niin risut kuin ruusutkin. En tuomitse kenenkään kommentteja tai mielipiteitä ja kaikki saavat niitä vapaasti ilmaista. Lupaan vastata parhaani mukaan. Toki minullakin on joku raja, mitä suodatan, mutta se selvinnee ajan myötä. Ei ole vielä oikein havaintoa, minkälaista kuraa niskaan täältä voi saada. Mutta sen tiedän että jotkut ihmiset sitä vain haluavat antaa. Olen sen huomannut jo raskausuutisten kerrottua, ja siitäkin varmasti teen jonkun postauksen ;) Mutta ei se mitään, jokainen tallaa tavallaan ja ei tätä ole kenenkään pakkoa lukea!! Mutta: Mennääs nyt asiaan....


MITÄ BLOGI KÄSITTELEE??

Kuvauksessa se jo vähän kävikin ilmi. Eli: kun yhdessä päivässä on vain 24 tuntia, viikossa 7 päivää, niin kuinka ihmeessä ihminen kerkeää tekemään kaiken. Jokainen on ensinnäkin oman kiireensä luoja, ihailen salaa ihmisiä ketkä eivät tee yhtään mitään. Minä vaan en ole sellainen. Aina pitää olla sata rautaa tulessa, kymmenen taottavana ja miljoona jonossa.

Tosi hankala on rajata aihetta, sillä haluaisin kertoa koko elämäntarinani. Sen ylä ja alamäethän minusta on tehneet tällaisen. Aijon kuitenkin käsitellä ainakin työtäni kosmetologi sopimusyrittäjänä ja aloittelevana kuvaajana. Mutta ennen kaikkea myös sitä, kun näihin yhdistetään vielä koti, parisuhde, häät, kaverit, raskaus ja toukokuussa tuleva sinappikone. (=nimi: Toiminimi Taapero, en päässyt tästä yli enkä ympäri)
Mukava kirjoittaa vähän niinkuin julkista päiväkirjaa, että pysyn itsekkin perässä! (valmiiksihan minulla ei ollut tarpeeksi tekemistä niin piti keksiä vielä vähän lisää)


Tärkeä syy blogin aloittamiselle on myös se, että haluan ihmisten tuntevan MINUT. Todella monella kavereistanikaan ei ole oikeasti hajuakaan minkälainen ihminen olen. Mitä arvostan, ajattelen ja tavoittelen. Miksi teen mitä teen ja olen mitä olen. Tämä on ihan oma vikani, sillä en ole koskaan kertonut. Mutta nykyisin olen siinä pisteessä, että se ei tuota minulle mitään ongelmaa, enkä välitä mitä minusta ajatellaan jos kerron. Päinvastoin. Haluan juuri herättää ajattelua! Ja tavoittaa ihmisiä kelle en tällaisia asioita pääse juttelemaan tai ketkä eivät kehtaa kysyä. Tämä voi olla myös yksi raskauden aiheuttamista päähänpistoista, jonka lopetan heti kun tämä "hehkeä aika" loppuu, mutta jos näin on, niin olkoot! Kaikkea pitää kokeilla :D


LOPUKSI

Minulla saattaa tulla kirjoitus ja asiavirheitä, saatan kirjoittaa murteella tai kirjakielellä, ja saatan joskus olla myös ajattelematon. Mutta hyvät ihmiset; antakaa anteeksi. Älä ota sitä vakavasti. Älä vaivu synkkyyteen :D Saatan hajamielisenä pomppia asiasta toiseen ja todellakin opettelen vielä blogin käyttöä ylipäätään. En tiedä miten näitä "kuuluu kirjoittaa" ja mitkä on "säännöt", onko niitä???


Ja kohteliaasti heti alkuun jätän teidät odottelemaan ensimmäistä asiapitoista kirjoitusta. Sillä yllätysyllätys, minun pitäisi olla jo toisessa paikassa tällähetkellä :D Sitäkään en lupaa, että pystyn blogia ylläpitämään kovin usein, mutta PYRIN edes muutaman kerran kuukauteen. Mammalomalla ainakin enemmän! Mutta tarkoitus ei ole joka päivä kirjoitella, vaan pitää juttu mielenkiintoisena.

Sormet syyhyten kuitenkin odotan että pääsen kirjoittelemaan kaikesta... kaitpa se siitä lähtee luonnistumaan! Hope so.


Ensikertaan siis, ehkä jopa huomiseen ;) Jos silloin vähän valaisisin kuka olen, mistä tulen. Miten tällainen 23v tyttö on päässyt tähän elämäntilanteeseen? Ja mitä tarkoitan, mihin "elämäntilanteeseen"? Mitä se on minulta vaatinut ja mitä antanut. Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmani ja miksi.

Viimeinen kuva ilmaiskoon sitä kuinka onnellinen ja kiitollinen olen tällähetkellä saavutuksistani <3
Tässä on ollut joku korkeampi voima mukana! (Olen myös todella onnellinen siitä että 5kk pahoinvointijakso on ehkä loppunut enkä enää nukahda kengännauhoja sitoessani. xD Nyt olen täynnä energiaa ja minulla on tarve purkaa sitä!)