No kikkeliskokkelis, tää nyt oli vähän niinkun iltalehden otsikot... Jotain ihan muuta!
Koska olen huomannut, ettei sellaista keinoa ole! :D
Tässä nyt kuitenkin otteita ja oivalluksia meidän arjesta 1kk vauvan kanssa.
Jotkut asiat olen havainnut haastavammaksi, kun kuvittelin ja toisinpäin. Joskus tämä vaan on niin ihanaa ja palkitsevaa! <3 Kerron lisää, mutta tässä ensin päivää piristävä HYMYKUVA.
Jotkut asiat olen havainnut haastavammaksi, kun kuvittelin ja toisinpäin. Joskus tämä vaan on niin ihanaa ja palkitsevaa! <3 Kerron lisää, mutta tässä ensin päivää piristävä HYMYKUVA.
"Oi älkää viitsikö kehua...Tiedän että olen säkenöivä!"
Aloitetaan niistä haasteista ja lopetetaan hyviin asioihin :)
Vauva-arjen haasteet (meidän kohdalla)
"Vauvathan nukkuvat paljon, niin silläaikaa voi itse tehdä kotitöitä ja muita hommia!
- Paaaaaitsi jos vauva ei mahavaivojen takia halua nukkua muualla kuin sylissä pystyasennossa, ilman kantoliinaa :D Tämä haaste on varmaan selätettävissä kunhan suolisto kehittyy :) Ja yöt onneksi nukkuu ihan selällään!
"Imettäminen on ihanaa vauvan ja äidin välistä vuorovaikutusta"
- Paaaaaitsi jos tissit on niin saamarin kipeät että kiemurtelet ja kiroilet koko imetysajan. Yllätyksekseni olen myös ultimaattinen maidontuottaja ja meinaan tukehduttaa vauvani joka kerta, sillä maitoa vaan kirjaimellisesti lentää kun tykinsuusta. Yksi kerta ruiskutin tyttöä suoraan silmään ja sit se sai raivarin! Siinä sitten juoksentelin rääkyvä vauva sylissä ja yritin etsiä harsoa TAI JOTAIN mihin tunkea ylimääräiset hullun lehmän maidot (niiden suihkutessa pitkin olkkaria). Sittenkun päästiin syömään niin vuorostani minä huusin kun koskee! Kuvitelkaa tämä todella hellyyttävä ja rauhallinen hetki. :D
Nyikyisin osaan jo hallita tissejäni jonkin verran. Mutta suoraansanottuna en pidä imetyksestä. Sitä saa tehdä kokoajan vielä tässä vaiheessa!
"Raskauden jälkeen olen toimintakykyinen ja aktiivinen äiti ja isyysloman aikana teemme jotain kivaa koko perheen kesken!"
-Paaaaaitsi jos synnytys on niin rankka että kuukaudenkaan jälkeen et ole kykenevä edes kunnolliseen kauppareissuun. Isyys- ja kesäloma oli henkalle pikemminkin "ole tyttöystäväsi omaishoitaja ja huolehdi myös vauvasta ja kodista -loma" :D
Muuta:
-Vauva todellakin kakkaa varmaan miljoona kertaa päivässä, ainakin tämä meidän yksilö. Kertakäyttövaippojen vaihtaminenhan on ihan peace of cake, mutta jos vauvalla on paloauton punainen vaippaihottuma, niin joutuu siirtymään kestovaippoihin. Se tarkoittaa joka kerta harson taittelua, imujen ja riisipapereiden ja kuorien ja ties minkä asetteluja plus kakkauksen jälkeen kaikkien näiden (ja vaatteiden) huuhtelemista ja hankaamista sappisaippualla ja sen jälkeen pesemistä koneessa :D Mutta mitä vain rakkaani pyllyn vuoksi <3
- OSTA HELPOSTI PUETTAVIA VAATTEITA. Kuten kietaisubodeja ja housuja missä on sukkaosio.
Esim meidän vauva syntymätraumoineen vihaa bodyn vetämistä pään yli. Kauheet raivarit!! Ja ei tuolla viuhtojalla pysy mitkään erilliset sukat ja tumput raajoissa. Suurin osa näistä vaatteista jää siis käyttämättä.
- Kesävauva ei välttämättä ole helpompi kun talvivauva! Musta ainakin ois helpompi pukea vaatetta sään mukaan, eikä yrittää viilentää tuota hiestä märkää, pää punaisena huutavaa mötkylää ja möllöttää sisällä :D Ihana tommonen keli, että tulee mutta on saakelin kuuma! Ei voi viedä vastasyntynyttä vaippasillaan sinne tuuleen pihakeinuun köllöttelemään. Ja itseasiassa sisälläkään tyyppi ei tykkää olla vaippasillaan!
=Hirveet raivarit taas
- Näihin kaikkiin ylläoleviin asioihin saat kulutettua KOKO päivän! No tuo tyttö kyllä harvinaisen paljon haluaa seurustella ja telkkarin kattominen on NIIIIIN siistiä. Siinä kun on kaikkia kivoja valoja ja ääniä :)
Mutta siinäpä ne! Sitten lyhyesti hyvät asiat, koska nää nyt on aika päivänselviä. MUTTA silti yllättäviä.
- Yllätyin siitä, kuinka SUURI tämä tunne on. MITEN PALJON, voitkaan rakastaa jotain toista ihmistä.
Tämä voi myös johtaa siihen, että olet ylineuroottinen tämän toisen ihmisen elämänkulusta ja turvallisuudesta, niinkun minä vähän olen :D Mutta isi tasapainottaa... Ja ehkä se siitä, kunhan hormonit taas tasottuu.
- Siitäkin olen iloinen, että tää ei tunnu musta yhtään niin rankalta mitä ajattelin! VAIKKA vauva huuta tällähetkellä mahavaivojaan suurimman osan päivästä. Ja unissaankin käivertää ja märisee ja vääntäytyy. Mutta ajattelen sen niin, että toista vaan koskee, ja sille ei nyt voi oikein mitään. Paitsi toki tehdään joka päivä masuhierontaa ja jalkajumppaa, sekä kannellaan kokoajan pystyasennossa, ynnämuuta. :D Mutta aivan hyvin jaksan näitä tehdä, koska tiedän että se helpottaa mun pikkusta <3 SIITÄ en tiedä että olisinko toista mieltä, jos tää ei nukkuis öitään hyvin. Mutta onneks nyt ainakin nukkuu!
- Mitä parisuhteeseen tulee, niin tottakai sitä on vaikea pitää yllä samalla tavalla, kun ennen vauvaa. Mielestäni kuitenkin olemme onnsituneet hyvin ja synnytys ja vaikeudet ainakin vaan vahvisti meidän sidettä, eikä suinkaan toisinpäin. Ja pitää muistaa että hän ei ole aina vauva, vaan vain pienen hetken :)
- Elämä todellakin menee ihan uusiksi. Mutta hyvällä tavalla :) Meillä on nyt ihan uusi TEHTÄVÄ. Eikä vaan seilata "turhanpäiväisenä" odottaen ja tavoitellen jotain, kuten työuran lentonousua tai lottovoittoa. MILLÄÄN muulla ei ole nyt merkitystä, kun sillä että saan hoitaa tuota öhisevää pikku pötkylää, ja seurata hänen kehityksen pieniä askelia. Miten onnellinen esimerkiksi voi olla siitä, kun ihminen nostaa päätään itse, tai KAKKAA!!! :D Kyynelkanavat aukesivat niin isillä kuin äitilläkin ainakin siinä vaiheessa, kun saatiin tuo ensimmäinen tarkoituksellinen hymy <3
Lopuksi:
Eilen illalla tajusin että nyt mulla on just semmonen olo, mitä halusinkin kun suunnittelimme Henkan kanssa tuon pikkusen "hankkimista".
Makasimme kaikki samassa sängyssä. Henkka ja vauva jo tuhisivat ja minä vaan ihmettelin ja mietin. Tunsin vasemmassa kädessä Henkan käden, ja oikeassa vauvan pienet sormet puristamassa etusormeani. Tuli semmoinen olo, että mun kuuluu olla JUST tässä. Eikä missään muualla. Ja JUST NÄIN haluan asioiden olevan nyt.
The end.
Nyt ootellaan vaan 6 viikon "hulinoita". Jolloin vauvoilla vissiin yleensä alkaa joku ultimaattinen huutokausi, kun elämä on rankkaa ja mikään ei ole hyvin. Katellaan minkälainen kirjoitus sit tulee :,D Olenko jo erimieltä elämästä. Mutta niinkuin olen joskus sanonut, mun kirjoituksissa ei välttämättä ole mitään järkeä. :D Kirjoitan miltä tuntuu milläkin hetkellä ja saatan vaihtaa mielipidettäni. Mutta sellasta se elämä on! Soronoo!
Rakkauvvella, Linda.
-Paaaaaitsi jos synnytys on niin rankka että kuukaudenkaan jälkeen et ole kykenevä edes kunnolliseen kauppareissuun. Isyys- ja kesäloma oli henkalle pikemminkin "ole tyttöystäväsi omaishoitaja ja huolehdi myös vauvasta ja kodista -loma" :D
Muuta:
-Vauva todellakin kakkaa varmaan miljoona kertaa päivässä, ainakin tämä meidän yksilö. Kertakäyttövaippojen vaihtaminenhan on ihan peace of cake, mutta jos vauvalla on paloauton punainen vaippaihottuma, niin joutuu siirtymään kestovaippoihin. Se tarkoittaa joka kerta harson taittelua, imujen ja riisipapereiden ja kuorien ja ties minkä asetteluja plus kakkauksen jälkeen kaikkien näiden (ja vaatteiden) huuhtelemista ja hankaamista sappisaippualla ja sen jälkeen pesemistä koneessa :D Mutta mitä vain rakkaani pyllyn vuoksi <3
- OSTA HELPOSTI PUETTAVIA VAATTEITA. Kuten kietaisubodeja ja housuja missä on sukkaosio.
Esim meidän vauva syntymätraumoineen vihaa bodyn vetämistä pään yli. Kauheet raivarit!! Ja ei tuolla viuhtojalla pysy mitkään erilliset sukat ja tumput raajoissa. Suurin osa näistä vaatteista jää siis käyttämättä.
- Kesävauva ei välttämättä ole helpompi kun talvivauva! Musta ainakin ois helpompi pukea vaatetta sään mukaan, eikä yrittää viilentää tuota hiestä märkää, pää punaisena huutavaa mötkylää ja möllöttää sisällä :D Ihana tommonen keli, että tulee mutta on saakelin kuuma! Ei voi viedä vastasyntynyttä vaippasillaan sinne tuuleen pihakeinuun köllöttelemään. Ja itseasiassa sisälläkään tyyppi ei tykkää olla vaippasillaan!
=Hirveet raivarit taas
- Näihin kaikkiin ylläoleviin asioihin saat kulutettua KOKO päivän! No tuo tyttö kyllä harvinaisen paljon haluaa seurustella ja telkkarin kattominen on NIIIIIN siistiä. Siinä kun on kaikkia kivoja valoja ja ääniä :)
Mutta siinäpä ne! Sitten lyhyesti hyvät asiat, koska nää nyt on aika päivänselviä. MUTTA silti yllättäviä.
- Yllätyin siitä, kuinka SUURI tämä tunne on. MITEN PALJON, voitkaan rakastaa jotain toista ihmistä.
Tämä voi myös johtaa siihen, että olet ylineuroottinen tämän toisen ihmisen elämänkulusta ja turvallisuudesta, niinkun minä vähän olen :D Mutta isi tasapainottaa... Ja ehkä se siitä, kunhan hormonit taas tasottuu.
- Siitäkin olen iloinen, että tää ei tunnu musta yhtään niin rankalta mitä ajattelin! VAIKKA vauva huuta tällähetkellä mahavaivojaan suurimman osan päivästä. Ja unissaankin käivertää ja märisee ja vääntäytyy. Mutta ajattelen sen niin, että toista vaan koskee, ja sille ei nyt voi oikein mitään. Paitsi toki tehdään joka päivä masuhierontaa ja jalkajumppaa, sekä kannellaan kokoajan pystyasennossa, ynnämuuta. :D Mutta aivan hyvin jaksan näitä tehdä, koska tiedän että se helpottaa mun pikkusta <3 SIITÄ en tiedä että olisinko toista mieltä, jos tää ei nukkuis öitään hyvin. Mutta onneks nyt ainakin nukkuu!
- Mitä parisuhteeseen tulee, niin tottakai sitä on vaikea pitää yllä samalla tavalla, kun ennen vauvaa. Mielestäni kuitenkin olemme onnsituneet hyvin ja synnytys ja vaikeudet ainakin vaan vahvisti meidän sidettä, eikä suinkaan toisinpäin. Ja pitää muistaa että hän ei ole aina vauva, vaan vain pienen hetken :)
- Elämä todellakin menee ihan uusiksi. Mutta hyvällä tavalla :) Meillä on nyt ihan uusi TEHTÄVÄ. Eikä vaan seilata "turhanpäiväisenä" odottaen ja tavoitellen jotain, kuten työuran lentonousua tai lottovoittoa. MILLÄÄN muulla ei ole nyt merkitystä, kun sillä että saan hoitaa tuota öhisevää pikku pötkylää, ja seurata hänen kehityksen pieniä askelia. Miten onnellinen esimerkiksi voi olla siitä, kun ihminen nostaa päätään itse, tai KAKKAA!!! :D Kyynelkanavat aukesivat niin isillä kuin äitilläkin ainakin siinä vaiheessa, kun saatiin tuo ensimmäinen tarkoituksellinen hymy <3
Tässä aikaisempi YRITYS saada sitä kameralle... Fail.
Lopuksi:
Eilen illalla tajusin että nyt mulla on just semmonen olo, mitä halusinkin kun suunnittelimme Henkan kanssa tuon pikkusen "hankkimista".
Makasimme kaikki samassa sängyssä. Henkka ja vauva jo tuhisivat ja minä vaan ihmettelin ja mietin. Tunsin vasemmassa kädessä Henkan käden, ja oikeassa vauvan pienet sormet puristamassa etusormeani. Tuli semmoinen olo, että mun kuuluu olla JUST tässä. Eikä missään muualla. Ja JUST NÄIN haluan asioiden olevan nyt.
The end.
Nyt ootellaan vaan 6 viikon "hulinoita". Jolloin vauvoilla vissiin yleensä alkaa joku ultimaattinen huutokausi, kun elämä on rankkaa ja mikään ei ole hyvin. Katellaan minkälainen kirjoitus sit tulee :,D Olenko jo erimieltä elämästä. Mutta niinkuin olen joskus sanonut, mun kirjoituksissa ei välttämättä ole mitään järkeä. :D Kirjoitan miltä tuntuu milläkin hetkellä ja saatan vaihtaa mielipidettäni. Mutta sellasta se elämä on! Soronoo!
Rakkauvvella, Linda.
