Asiaan. Tämä on aika monta mielipidettä herättävä aihe joten lue loppuun jotta ymmärät koko näkemykseni ;)
Idyllinen perhe
Lähinnä nyt minua on mietityttänyt oman lapsuuteni ja tulevan perheeni taustojen "hauska" vastakkainasettelu.Eli: Lapsena ja nuorena en voinut yhtään ymmärtää näitä "idyllisen perheen kansalaisia", enkä koskaan osannu ajatella itteäni moiseen kuvioon. Mutta onko meistä nyt kuitenkin tulossa JUURI SE, mitä joskus pidin niin kaukaisena ja jopa ärsyttävänä ilmiönä???
Idyllisen perheen kriteereitä:
- isä ja äiti + jälkikasvua
- omakotitalo asuntolainoineen
- autot ja kaikennäköistä vempelettä
- harrastukset ja muut mukavuudet
- vakityöpaikat
- rahaa ja aina jääkaappi pullollaan
- elämä kaikinpuolin mallillaan
......et seteraa. Suurinpiirteinhän me nuo täytetään.
Omassa perheessäni ei tosiaan ollut kyllä oikein mitään tuosta listasta :D Ihmettelin sellaisia ihmisiä kellä OLI KAIKKI. En osannut ajatellakaan miltä tuntuu kun on paljon omaisuutta ja mukavuuksia.. En kyllä myöskään ymmärtänyt että miksi niitä pitää olla...
Yksittäinen esimerkki tuli mieleen lapsuudesta: Lähdettiin kaverini kanssa karkkikauppaan, johon tyttö tietysti tarvisti rahaa isältään. Isä ojentaa pursuavasta kukkarostaan 5 euron setelin. Tytölle ei kelvannut, vaan halusi sen viereisen 10e setelin. Isä antoi, ja jatkoi hommiaan kysymättä mihin se käytetään. Minä olin varmaan leuka lattiassa...Ja musta oli niin absurdi ajatus sekin, että tällä perheellä oli omalla pihalla leikkimökki! "Siis kellä voi olla vara niin hienoon juttuun!" Se oli ehkä ainut mistä olin inan verran katellinen kolmasluokkalainen ;P Mut siitä kiittämättömyydestä en ollut kateellinen..."siis eiks sulle riitä toi?"
Lapsena en todellakaan saanut kaikkea mitä halusin. Enkä edes kysynyt! Miten mä voisin vaatia jotain materiaa, kun nään että äiti yrittää viimeiseen asti venyttää penniä, että saadaan perus hyvivointi katettua. Juttelinkin tästä äitin kanssa ja hän sanoikin, että rahaa ei ollut, mutta kyllä hän sen verran yritti, että mulla olis esim kunnolliset vaatteet päällä, mistä muut lapset ei kiusais.
Noh kuten arvata saattaa, niin kyllähän sitä kiusattiin silti...koska ei ollut tarpeeksi hienot.
Jossain vaiheessa ajattelin, että tuleeko meidän tytöstä nyt semmonen rahanruinaaja joka ei arvosta mitään. Hänellähän tulee olemaan just omakotitalo, molemmat vanhemmat, leluja, vaatteet ym.... Mutta sitten tajusin että ei, jos en anna sen tapahtua. EN aijo ostaa lapselleni (tai itselleni) ihan kaikkea, ihan vaan sen takia koska voidaan. Tai senkään takia, että täyttäisin jotain oman lapsuuteni tyhjiötä ja haluaisin taata lapselleni vaan parasta, koska en itse saanut. Ja tarkoituksella varmasti opetan erilaistakin näkökulmaa asioihin ja et ne tavarat "ei vaan tuu" jostain. Vaan ne ansaitaan.
Toki se riski on, että lapsi tulee kiusatuksi jos ei jotain ole ja kuten sanoin; minuakin kiusattiin sen takia...MUTTA! Arvatkaa kiinnostiko mua? Ei. Koska äiti oli opettanut että elämässä voi arvostaa ehkä muutakin kun kankaanpaloja ja käteistä. Olin tyytyväinen siihen että meillä oli pöydässä mun lempiruokaa, kananmunakastiketta ja perunaa! :)
Tällä arvomaailmalla todennäköisesti takaan myös sen, ettei oma lapseni tule kiusaamaan ketään näissä asioissa. Mikä on muuten surullisen yleistä nykysin!!!
Ja älkää nyt sit kärjistäkö... En tietenkään aijo kaikkea hupia imeä pois elämästä!
Mutta niiin. Minun ja Henkan tuleva perhe saattaa kuulostaa idylliseltä. On juurikin ne autot ja asuntolainat, ynnämuut ynnämuut, mutta en koskaan unohda elämänoppejani... Autot ei ole hienoimmat, vaan semmoset että ne tehtävänsä tekee...Asuntolainasta nyt ei päästä mihinkään. :D Ja oltais me voitu lähempää kaupunkiakin tämmönen pläntti ostaa ja käyttää siihen 180 000e plus ikeakalusteet. Talo ei ole uusi eikä hienokaan, mutta täällä vallitsee rakkaus ja kodikkuus <3 Rauhallisuus täällä ei vallitse :D Ja muutkin ei-niin-idylliseen perheeseen sopivat tunnetilat on sallittuja!
Eli hmm... Olen ymmärtänyt että voi olla monenlaisia "idyllisiä perheitä", eikä vaan sellaisia mitä lapsena halveksuin. Minäkin haluan olla siellä jossain välimaastossa.
Yksi asia täytyy kyllä vielä mainita. Olen ikionnellinen siitä että tulevassa perheessäni on yksi noista kriteereistä: Äiti JA ISÄ. Senkin lapseni tulee oppimaan, ettei kaikilla ole, muttei sitä saa pitää mitenkään "outona" tai vähemmän hyvänä perheenä. Tai jos asuu vuokratalossa...tai jos ei ole autoa...tai koiraa...tai äiti ei ole aina pullantuoksuinen :D
Kuulostaa nyt siltä että olen joka-asiassa toitottamassa ettei saa nauttia saamastaan, koska jollain muulla on asiat huonommin. Mutta en sitä tarkoita... Tottakai SAA ELÄMÄSTÄ NAUTTIA! Nautin itsekin. Mutta ei sillä ajatuksella että materian määrä olisi suoraanverrannollinen onnellisuuden kanssa. Kyllä ihan hyvin oppisin taas asumaan ja olemaan niinkin, jos ei olis omaisuutta tai rahaa, tai edes "perusjuttuja".
Tulin siihen tulokseen siis ettei ei me olla mikään idyllinen perhe sanan mielikuvaisessa merkityksessä. Ollaan idyllinen perhe sillä ihanalla tavalla kun ollaan, ja niin moni muukin perhe on, vaikka ei olisi kaikkia herkkuja lautasella. :)
Kotiteollisuus- Helvetistä itään olkoon tämän päivän biisi!
Tämmöstä tänään. Jatketaan pohdintoja ja ODOTTELUA!
Nyt rv 39+5. Laskettuaika siis ylihuomenna! Omasta mahastani otan kuvan vasta ensi postaukseen, mutta tässäpä vastaava
Rakkauvvella, Linda
¤Teen yhteenvetopostauksen koko raskaudesta ja synnytyksestä sit kunhan se joskus olis päätöksessä. Ja sit kun jaksan. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti