Kuka ihmeen "Linda Sutinen"??

Huomenta! 

Ah ihanaa, pyhitän lepopäivän... kodinhoitoa, kirjanpitoa ja kylättelyä lukuunottamatta. 8)

Pakko kertoa ihan ensimmäiseksi, kun itkin ja nauroin yöllä samaan aikaan. Eilen siis hehkutin kuinka minua alusta saakka piinannut raskauspahoinvointi olisi loppunut. Yöllä kuitenkin heräsin miellyttävästi siihen kun en jostain syystä osannut hengittää ja yritin yskiä astmaattiset keuhkoni pihalle. Siitä n. 5 sekuntia ja olinkin taas pää pöntössä. Loppuyö meni muuten vaan vessassa rampatessa, kun tyttö harjoitteli karateiskuja rakon kohdalla. Sitten kissa tulikin kiljumaan korvaan viiden maita, että uhkaa kaataa television.. Että se siitä vapaapäivän nukkumisesta! :D Noh mutta, nyt suoritan päivän parasta hetkeä= AAMUPALAA. Ei voi kukaan nauttia enemmän aamupalasta kun minä. Olemme olleet aina erottamattomat <3

TÄNÄÄN 

lupasin kertoa kuka olen. Kirjoitan muutenkin blogiani tästedes niin, että tuntemattomatkin ymmärtävät mistä on kyse. Yön aikana tulikin hurjasti vierailuja, wau!
Tästä tulee nyt varmaan aika pitkä teksti, joten käyppäs kahvikupponen ja istu alas. Yritän kertoa nyt vain pääasiat. Myöhemmin selvinnee millaisissa osioissa blogiani päivitän... Se onkin hankala aina kertoa vain "jotain" kun kaikki liittyy kaikkeen ja olisi niin paljon sisältöä! Kaikki aikanaan ;)
Huono tapa minulla on kirjoittaa kaikki todella pitkästi ja perusteellisesti, niinkun olet saattanut jo huomata. Se johtunee siitä että itse pidän semmoisesta tekstistä missä kaikki on todella tarkkaan selitetty ja moneen kertaan. Lukihäröisenä joudun myös aina lukemaan yhden sivun kymmenesti ennenkun tajuan mitä siinä sanottiin. Ja seuraavalla sivulla olen taas yhtä ymmälläni :,D Mutta nyt asiaan. (saattaa mennä tylsän puolelle mutta tämä on oleellista!!)

Linda Sutinen?

Olen syntynyt 17.7.1992 tuppukylässä; Kontiolahden Jakokoskella. Rakastan sitä jumalan selän takana olevaa rämeikköä yli kaiken ja siellä haikeana käynkin aina sukuloimassa ja muistelemassa menneitä <3 Elämäni aikana olen muuttanut 15 kertaa, ja tuo on ainut paikka minkä olen tuntenut kodikseni. Tosin nykyinen kotini ihan toisella puolen Joensuuta on poikkeus. Täällä viihdyin heti.

Perhe

Äidin lisäksi perheeseeni kuuluu siskoni; siskopuoli virallisesti, mutta en ole ikinä ajatellut sitä niin. Meillä on kuitenkin sama äiti. Meillä on paljon ikäeroa joten olemme tulleet läheisimmiksi vasta vähän myöhemmällä iällä, emme oikeastaan kasvaneet yhdessä :P Virallisesti minulla ei siis ole isää, mutta rakas äitini ajaa paljon paremmin hänenkin asiansa.

Ja meidän perhe on ollut sitten kaikkea muuta kun täydellinen! Siitä kirjoitan joskus myöhemmin ihan oman lukunsa myös, jahka perheeni siihen luvan antaa. (?)
Vaikka emme ole olleet täydellisiä, ja kouluasteikolla ehkä yltäisimme arvosanaan "välttävä", olemme kaikesta huolimatta tänäpäivänä todella läheisiä ja hyvä tiimi <3

Koulutus/työ

Peruskoulusta päädyin Kontiolahden lukioon, joka oli todella ihanaa aikaa. Siellä tutustuin ensimmäistä kertaa tarkemmin sanaan "yrittäjyys". Olin silloin jo sellainen että pää piti tunkea jokapaikkaan ja sitten vasta mietin että missäs sitä nyt ollaan :D 

Paras lukion kurssi oli siis yrittäjyyskurssi. Siellä tuli vedettyä jos jonkin moista keikkahommaa ja projektia. Huomasin että pidän siitä.

Lukion jälkeen olin kuitenkin ihan H. Moilasena jonkin aikaa. Ehkä kuukauden, mutta minulle ERITTÄIN PITKÄ AIKA OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN. Luulin että mökkihöperöidyn.

Kotisohvalta jatkoin työkkärin ammatinvalintakurssille, jossa tehtiin kaikenlaisia testejä, mikä haluaisi olla. Sain vaihtoehdoiksi kaikkia luovia aloja, kuten mm. kosmetologi, psykologi, valokuvaaja, taiteilija... Tiesin kyllä aina että ne ovat unelma-ammattejani, mutta minulla oli silloin mielessä vain että mitähän PYSTYN tekemään ja millä oikeasti menestyisin. Kosmetologin ammatista en esimerkiksi osannut haaveilla, koska minulla on kaikennäköistä terveysongelmaa ja allergiaa, mitkä eivät oikein sovi ammatinkuvaan... :/ Kaikesta huolimatta halusin tutustua alaan, sillä siihen oli mahdollisuus työkkärin harjoittelun kautta. Ja 10.10.2011 klo 10 astelin ensimmäistä kertaa Joensuun HYVÄNOLON KESKUKSEEN. :) Hyvanolon Keskuksen sivuille pääset tästä.

Huomasin että ei hitto tää on niin mun juttu.... Pakko saada tää toimimaan! Ja silloinen omistaja taisi sen innostukseni myös huomata ja pyysi minua jäämään oppisopimuksella taloon. Siitä pari vuotta ja minulla oli kosmetologin paperit kourassa ja toiminimi pystyssä :D Silloinkin minua vähän hulluna pidettiin, kun aloitin yrittäjyyden jo opiskeluaikana. Minkäs teet kun on niin malttamaton!! Se oli kuitenkin hyvä ratkaisu. Nyt taas n. 2,5 vuotta myöhemmin minulla on jo aika vakaa pohja ja rakastan tuota työtä ihan mahdottomasti! Allergiat ja terveys ovat kuin ovatkin aiheuttaneet TOSI paljon haasteita, mutta onneksi olen saanut luovittua hommani vihdoin sellaiseksi, että pystyn niitä tekemään. Eli mitä minulta on nyt jäänyt pois niin ; rakennekynnet, ripsienpidennykset, voimakkaat tuotteet ja hajusteet. Tarkemmin en tiedä mille ainesosille olen allerginen. Juuri kun olin menossa allergiatesteihin niin sain tietää olevani raskaana, elikkäs se nyt vähän siirtyi ;)

Muut projektit

Valokuvaus, tulevat häät, kodin ylläpito ja remppa, keikkahommat... näitähän riittää! Niistä myöhemmin laajemmin.

Valokuvausta pääsin toteuttamaan vasta viime kesänä, kun rakas tuleva mieheni Henkka antoi minulle kameran lahjaksi. Aina olen ollut kuvaamisesta kiinnostunut, ei vaan ole ollut resursseja. Siitäpä sitten rupesin räpsimään  ja laittelin niitä facebookkiin huvikseni. Sitten rupesi tulemaan kavereilta kyselyitä, josko voisin kuvata lapsia, perhepotretteja, eläimiä ym... olivat tykästyneet facebook matskuun :)

Yllä ihka ensimmäinen julkaisu ja siinähän se minun komistus onkin kenen ansiota kaikki tämä on <3
Kuva otettu kalliojärveltä, missä myöhemmin sain kosinnankin :)

Muita otoksia vähän olen kerennyt laittaa toiminimeni facebook sivulle: Linda Sutinen Tmi, tsekkaa tästä ja tykkää!


Siitä jonkin aikaa ja näitä pyyntöjä rupesi tulemaan tuntemattomilta! Niin se vaan leviää..Joulukuussa 2015 huomasin olevani ammattinyrkkeilyottelua taltioimassa ja sainkin siitä ensimmäiset lehtikuvani. Sen jälkeen on taas tullut yhteydenottoja ja hommaa olisi heinäkuulle asti. Ei vain uskalla luvata mitään nyt! Tytön syntymän jälkeen voi niitäkin juttuja ruveta kasvattamaan. Kuten hommailemalla parempaa kamera härpäkettä, että saan parempia kuvia...

EN väitä olevani ammattikuvaaja. En todellakaan. Mutta teen sitä koska pidän siitä ja muut ihmiset näyttävät pitävän työni jäljestä. En ota sitä kovin vakavasti vielä ja sallin itselleni virheitä, enkä odota liikoja. Katsotaan mihin tämäkin johtaa! Työksi tätä voi kyllä jo kutsua, kun juuri tässä sen kirjanpitoa teen toisella kädellä... :)

Juuan ammattinyrkkeily ilta 11.12.2015. Kuvassa Amin Asikainen ja kirjailija Heikki Turunen.


Häistä, rempasta, raskaudesta ym lörpötän taas erikseen. Mutta kyllä, kaikki ovat tässä jo meneillään para-aikaa ja yritän saada kelloon lisää tunteja. 8)

Elämä

Hmmm... Elämässä olen menettänyt PALJON. Luulin jossain vaiheessa että tässä ei ole mitään järkeä. Nyt kuitenkin ymmärrän, että se kaikki johti vain tähän hetkeen. Nyt kun katson mitä minulle on annettu, niin tippa tulee linssiin. Mitään tätä en osaisi arvostaa ilman vastoinkäymisiä. Okei, niitä olisi voinut olla ehkä HIUKAN vähemmän, mutta ehkä minulle oltiin vain suunniteltu ultimaattinen elämästä selviytymistesti, jonka lopussa odotti palkintona kaikki se mistä olen haaveillut. <3 Eli oma ura, talo, onnellinen parisuhde ja perhe.
(Jos tässä vaiheessa uskot tietäväsi mistä vaikeuksista puhun. Olet väärässä. Vain yksi ihminen maailmassa tietää kaikki ne asiat, ja se on Henkka)

Varmasti elämäni testit eivät vielä lopussa ole, mutta nyt on jonkinmoinen tasainen kausi onneksi. Noh, tuostakin enemmän myöhemmin. Jokatapauksessa, kaikki ne asiat ovat antaneet minulle arvoja elämään:

-Päättäväisyys; Luovuttamalla et saavuta mitään.

-Tavoitteellisuus: Päätin kauan sitten, että minusta tulee jotain. Ja se jotain on sellainen asia mitä rakastan tehdä ja millä voin turvata lapselleni tulevaisuuden. Tähän mennessä olen aika hyvin onnistunut :)

-Vahvuus: Ilman huonoja kokemuksia ja pettymyksiä, olisin vain tuulen mukana riepottuva hentoinen heinä! Tai pakkasen raiskaama pulkannaru... miten sen nyt haluaa ilmaista :D 

-Kunnioitus: En pidä itseäni minään ylijumalana, päinvastoin. Olen kuitenkin vain ihminen ja haavoittuva sellainen. Se on vain itsestä kiinni mitä niille haavoille teet. Jokatapauksessa elämä ei ole itsestäänselvyys ja sitä pitää kunnioittaa, niinkuin jokaista ihmistäkin. (okei tässä on poikkeuksia, mutta tiedätte mitä tarkoitan; älä pidä itseäsi ylempänä muita)

-Rakkaus; Klisee mutta tosi. Ainakaan minä en ole mitään ilman rakkautta. Nyt kun olen sitä vihdoin saanut oikealta ihmiseltä, niin se on tuonut minut takaisin elämään. Ennen sitä kaikki oli vaan jotain "ei niin tärkeätä"....

-Perhe: Tämä asia on minulle kaikki kaikessa. Sekään ei ole itsestäänselvyys.

Siinä tärkeimmät. Ei pidä unohtaa että elämä on tuonut minulle myös huonoja puolia, kuten negatiivisuuden. Olen siis hyvin positiivinen pääasiassa, mutta alitajuisesti aina mietin sitä että "kumminkin tämä viedään minulta pois" ja "no nyt tapahtui jotain hyvää niin pakko seuraavan on olla pahaa". Ja olen hyvin epäileväinen näissä projekteissani. Epäilen aina onnistumistani! Mutta silti vaan menen ja teen ja yleensä ihan hyvällä lopputuloksella.  Toki olen myös hajamielinen "kiukku-iita" (niinkuin henkka sen ilmaisee). :D Mutta jos ei ikinä itke tai kiukkua tai anna aivoille tilaa unohdella jotain niin hulluksihan sitä tulisi! 

Tulevaisuuden suunnitelmat

Eli aikamoinen elämänmuutoshan tässä on nyt tulossa ja haluan jakaa sen teidän kanssa!

Pikkuinen tytteli varmaan pyöräyttää meidän maailman aikalailla päälaelleen saapuessaan :) 

Olen kuitenkin päättänyt että se ei ole ongelma. Aijon jatkaa yrittäjyyttä ja kaikkia projektejani. Taukoahan niihin tulee ja vähän pitää hidastaa, mutta ei se tarkoita että mistään pitäisi lopullisesti luopua!! 

Voin olla myös ihan saakelin väärässä :D Mutta ainakin yritän todistaa sen, että ei se lapsi elämistä lopeta. Ja aijomme muuten yrittää hankkia toisenkin!!! ...Sitten kunhan unohdan raskauden ja synnytyksen.

Mitään tarkkaa määritelmää en osaa vielä antaa tulevaisuudelleni. Haluan vain että se on onnellinen. Haluan jatkaa töitä ja haluan antaa lapselleni hyvät eväät elämään. EN HALUA olla täydellinen äiti. Tai että meillä olisi täydellinen koti. Koska ihan varmaan ei tule olemaan. Ja niinkuin olen jo todennut sata kertaa; ei voi saavuttaa onnea jos ei koe jotain menetystäkin. Tämä pätee myös lapseen. En aijo kääriä häntä kuplamuoviin. Tulevaisuus olkoon avoinna.

Nyt minun aika alkaa taas olemaan rajallista. Aamulla tämänkin aloitin ja touhusin välissä, nyt täytynee lopetella, koska kotitöitä ei vaan voi jättää viikolle. Olen todennu mahdottomaksi yhtälöksi.

Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tänne asti! Mitäs sitä ensikerralla kirjoitellaan???? Ehkä ainakin ajankohtaisin olisi, että miten tämä pikku mahavuokralainen vaikuttaa kaikkeen. Olin kuvitellut että raskaus ei olisi minulle ihan näin rajoittavaa, mutta eipähän sitä pitäisi mitään olettaa :D Ehkä pelottelen teitä sillä sitten... Varsinkin niitä ystäviäni ketkä eivät ole _vielä_ raskaana. Kjeh.

Ensikertaan! En tiedä milloin se on. Heti kunhan kerkeän 8) Saa mulle antaa ideoita siitä mitä haluaisitte kuulla. Turhaa jauhan mistään sellaisesta mikä ei ketään kiinnosta. Toisaalta nämä asiat halusin ainakin kirjottaa vaikkei kiinnostaisikaan :P

Hyvää sunnuntaita kaikille.

Tässä vielä Roope kisun kuva. Tietysti ;) <3