#Mombien arkipäivä

Klo 4.52 Herään, kun valoeristyksenä toiminut Maisa Hiiri -kirja valahtaa lattialle naamani päältä. Aamuaurinko tulvii silmäpussien välistä havahduttamaan zombin uuteen päivään (tunnetaan myös nimellä: mombie). No onhan tuo jo aika noustakin!

Kaikki nukkuu ja päätän käyttää tilaisuutta hyväkseni: MEEN VESSAAN ihan rauhassa.
Kunnes kuuluu "mmmmyyyyyäää................". Neela aloittaa omaperäisen itkunsa. :P (noin kymmenes kerta yön mittaan)
En kerkeä vessaan vaan säntään sieltä ulos yökkäri puoliks päällä. Valmistan maidot, rauhoittelen ja syötän palosireenin. Ja *PRÖÖÖT*. Jes niska-kakka.


Klo 6.10 Vilkaisen taas kelloa ja päätän simahtaa vielä hetkeksi, kunnes Henkan herätyskello soi klo 6.20 ja viimesetkin unimatin jätökset karisevat silmistä. Luovutan. :D

Tässä välissä syöpötellään, puetaan 10 kertaa, väsätään ja vaihdellaan kestovaippaa, käydään vaunulenkillä, leikitään pupulla, ankalla ja helistimellä, pestään pyykit ja siivotaan, luetaan kirjoja, tehdään kääntymisharjoituksia, tanssitaan peppi pitkätossun tahtiin ja selvitellään muutama kiukkukohtaus. Sitten vilkaisen kelloa: Yksitoista.

YKSITOISTA?! *odottaa jo yöunille pääsyä*



Klo 12-13 Saan Neelan vaihtelevalla menestyksellä tainnutettua pidemmille päiväunille. Neitihän ei omasta tahdostaan rupee kauneusunilleen, vaan hänet täytyy sinne laittaa. Tämä tapahtuu usein huutokonsertin kera, jossa kapellimestari väsyy ennen orkestroijaa. Mutta yhä useammin hän tyytyy jo ihan kiltisti kohtaloonsa :)

Klo 17 Täytyy keksiä jotain jännää iltaäksöniä! Tällöin Neela onkin yleensä tosi hyvällä päällä ja oikein viihdyttävä tyyppi <3 Mutta jos vaan möllötetään, niin siitä ei tuu mitään.

Klo 19 Viimestään alkaa yliväsymyshirviö ottaa vallan suloisesta pikkuvauvastamme ja yhenäkin sille kasvaa taas sarvet päähän ja naama muuttuu punaiseksi.
Tähän ei auta mikään muu, kuin iltasatu, jonka jälkeen saattelemme pikku pirulaisen yöunille.

Klo 22 Mennessä olen siivonnut päivän sotkut ja valmistellut kaikki yösyöttöjä ja huomista aamua varten. OMA AIKA! Onpa iha........zzZZzzz..... Kroooh pyyh.....

Klo 24 Olen juuri saavuttamassa REM-unen ihanan nirvanatilan, kunnes: "myyyäääääää......"



The end. Ja sitten kaikki alusta! :)

Tätä kutsutaan 3kk iän "hulinakaudeksi". Esim. unen laatu ja sykli muuttuu ja vauva oppii hirveästi uusia asioita, mitkä aiheuttavat levottomuutta. Varsinkin kun on koliikki taustalla, niin täällä kiihdytään nollasta sataseen alta aikayksikön :D

Mutta mitä tästä jaksosta tulen muistamaan? -Sen ihanan ekan naurun, uudet ilmeet ja oivallukset, sekä ihanan rauhalliset satuhetket. Sen pienen käden, joka puristaa etusormeani, jotta pienokainen tuntisi matkansa höyhensaarille turvalliseksi. <3

Tämäkin vaihe alkaa olla nyt selätetty! Päivä ja yöunet alkaa luistamaan ja minulla on taas aikaa kirjoitella blogia, olla normaali ihminen ja odotella seuraavaa hulinavaihetta! :D Nyt viskaankin jalat pöydälle ja rupean lukemaan. Siis....LUKEMAAN. Enkä edes nukahda välttämättä ihan ekalla sivulla.... Ihanaa viikkoa kaikille :)  <3

Ps. Aloitin kuntoilun. Kerron siitä lisää jahka motivaatio säilyy.