maanantai 19. syyskuuta 2016

♪ Täytyy jaksaa! ♪

Mulla on tässä nyt pari päivää ollu ylitsepääsemätön fiilis siitä, että haluan tehdä katoamistempun.

Haluan poistaa facebookin, whatsapin, yritystiedot ja mielellään myös henkilötunnuksen. Lopetan kaikki harrastukset, linnottaudun oksennusharsojen keskelle kotiin Neelan kanssa enkä enää koskaan puhkaise kuplaa. Onks teilläkin tämmöstä joskus? Haluat vaan painaa "OFF" nappia aivoista. 
(Just nyt minun on saatava ressata! ymmärrättehän? :D En oikeesti kadota tietojani.. )


Vai onks tää vaan joku äitisyndrooma? Meneekö tää ees ohi?


Nyt musta tuntuu että tässä on ollut NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN paljon kaikkea. En pääse hetkeksikään nauttimaan kotiarjesta. Nyt on varpaat paketissa ja seuraava etappi on taas keskussairaala kun ruvetaan tutkimaan muita juttuja vielä. EMMÄÄ JAKSA...

Mutta täytyy jaksaa? "Nuori kun on ja elämä edessä!". "AJATTELE POSITIIVISESTI!"
Kokoajan mun PITÄIS tehdä jotain. NO onko muka pakko?
Ei ttu välttämättä jaksa :D


Mulla ainakin mielikuva 24 vuotiaasta nuoresta naisesta on semmoinen, että hän harrastaa kuntosalia neljä kertaa viikossa, tai ainakin väittää harrastavansa. Hän tekee säännöllisin väliajoin positiivisia päivityksiä elämän hienoudesta ja siitä, kun saa olla nuori ja vetreä. Hän syö ja nukkuu hyvin, mutta muistaa myös tuulettaa päätä urakalla. Hän on onnellinen ja kulkee silmät sydämenmuotoisina seuraavaan bisnespalaveriin, ihaillen samalla syksyn värejä.

Mulla ei oo nyt semmonen olo.  Enkä fyysisesti voi suorittaa. Tunnen itteni 84 vuotiaaks rollaattorikansalaiseksi ja haluan keskustella puhelinmyyjien kanssa. Ja mennä bingoon.

Mun pitää nyt mennä itteeni.... Tällähetkellä en veny kaikkeen! Mutta en voi jäädä tähän leikkimatollekaan. 

Palataan kunhan olen saanu nää ajatukset johonki lokeroihin. Nyt tartteen PAUSSIN. Peace.
Älkää kaverit unohtako minua! Hoidan tässä nyt itteni kuntoon, ainakin ajatuksen tasolla. Huomenna voin olla jo erimieltä.

Rakkauvvella, Linda

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti